Ohdakeperhonen viihtyy puutarhoissa, puistoissa ja joutomailla. Se on vahva lentäjä.
Ohdakeperhoset rynnivät Afrikasta
10.08. 13:11
Lähipäivinä moni ihmettelee, mikä on tuo kellanpunaisen, mustan ja valkean kirjava perhonen puutarhassa tai apilapellolla. Terveisiä Afrikasta.
Tämä kesä tallentuu historiaan ohdakeperhosen ennätysvuotena. Laji esiintyy Suomessa vuosittain vaeltajana ja lisääntyykin täällä, mutta ei pysty talvehtimaan.
Viime talvena Pohjois-Afrikan runsaat sateet kasvattivat ohdakeperhosen toukille runsaasti ruokaa. Kuoriutui erittäin paljon aikuisia.
Ne heittäytyivät eteläisten tuulten vietäviksi. Alkukeväästä lähtien ensin Espanjassa, sitten Ranskassa nähtiin ohdakeperhosia massoittain. Toukokuun lopulla ensimmäiset olivat jo Suomessa ja Englannissa.
Tuolloin perhostohtori, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen tapasi niitä Virossa jo massoittain. Sittemmin vaellus ulottui Suomeen, ja nyt on alkanut kuoriutua täällä kehkeytynyt sukupolvi.
Koska lentokelejä näyttää riittävän, ohdakeperhosia voidaan nähdä todella paljon.
Jo viikko sitten Saarinen näki joutsenolaisen apilapellon kulmalla yhdellä silmäyksellä 17 ohdakeperhosta. Harri Okkonen tapasi Savonlinnan Ruunavuorella kymmenen yksilöä.
Parikymmenvuotisen päiväperhosseurannan aikana ei ole Suomessa ollut näin hyvää ohdakeperhosvuotta. Vertailukohtaa pitää etsiä vuodesta 1978 asti. Silloin afrikanvieraita nähtiin Huippuvuorillakin.
Saarisen mukaan tänä vuonna osa Afrikassa syntyneistä ohdakeperhosista on poikkeuksellisesti päätynyt suoraan hyvinkin pohjoiseen, todennäköisesti Suomeenkin. Pääjoukot joka tapauksessa tekevät aina Etelä- ja Keski-Euroopassa välipolven, joka sitten päätyy tänne.
Kaikkiaan Afrikasta lähtenyt vaeltaja pystynee tekemään Euroopassa enimmillään kolme–neljä sukupolvea. Ohdakeperhosella ja hiukan lähempää vaeltavalla amiraalilla ei ole sellaista kehitysvaihetta, että ne pystyisivät talvehtimaan täällä ja pysyttelemään kuukausia paikoillaan.
Trooppisilla perhosilla sukupolvia syntyy jatkuvasti ympäri vuoden.
Esimerkiksi neitoperhosen perimään on kirjoitettu, että aikuinen voi vaipua lepotilaan. Siinä kaikki elintoiminnot hidastuvat minimiin. Ilmaston lämmettyä viime vuosisadan lopulla neitoperhonen pystyy nyt talvehtimaan Suomessakin.
Aivan mahdottomana Saarinen ei pidä, että ohdakeperhonen ja amiraali vielä joskus talvehtisivat täällä. Hyönteisillä evoluutio voi löytää nopeasti ratkaisuja uudenlaisiin pulmiin. Jos joukosta löytyy yksilö, joka saa etua tällä tavoin muihin nähden, laji ottaa innovaation käyttöön.
Päiväperhoset ovat tänä kesänä toipuneet yllättävän nopeasti kahdesta huonosta edellisvuodesta. Perhosia on ollut lennossa puolta eli 50 prosenttia enemmän kuin viime vuonna ja neljänneksen enemmän kuin keskivertokesänä.
Nämä laskennat on tehty eteläkarjalaisilla vakioreiteillä. Mutta parinkymmenen vuoden yhtäjaksoinen seuranta osoittaa, että tulokset kertovat kaiken olennaisen koko valtakunnan tilanteesta.
Etelä-Savossa ei ammattimaisia perhostutkijoita ole, mutta Savonlinnan ja Mikkelin seuduilla nousut ja laskut noudattelevat varmasti hyvinkin tarkasti eteläkarjalaista menoa.
Raporttia lintukesästä ja lisätietoa perhoskesästä Itä-Savon ja Länsi-Savon Luonnossa-sivulla maanantaina 10.8.
