Moona Toijonen, Aino-Kaisa Taipale, Ronja Heikkinen, Jenna Martikainen, Iiris Rautio ja Nea Hyyryläinen pelaavat mielellään palloa, ainakin jos se on vaaleanpunainen.
Pinkit pallot pyörimään
08.06. 21:19
Naisten jalkapallo on kehittyvä laji Mäntyharjun Jäntevässä. Sen futiskerhossa pelaa enemmän nuoria naisia kuin koskaan.
Tänä kesänä kerhon on aloittanut ainakin kahdeksan tulevaa mimmiliigalaista. He potkivat palloa vähintään yhtä innokkaasti kuin lajin parissa perinteisemmin viihtyneen sukupuolen edustajat.
Jos tyttöjä tulee lisää samaa tahtia, heitä on ensi kesänä kerhossa enemmän kuin poikia.
– Meidän äiti soitti Aino-Kaisan äidille ja sitten me päätettiin lähteä, Heidi Konga muistelee, ja Aino-Kaisa Taipale nyökkäilee vieressä. Mukaan huolittiin myös Aino-Kaisan pikkuveli Jaakko.
Iiris Raution, Moona Toijosen, Nea Hyyryläisen, Elli Saarisen ja Jenna Martikaisen isoveljet ovat pelanneet jo monta vuotta, ja tytötkin vetävät asiantuntevasti jalkapallosukkia säärisuojien yli.
Ellin äiti myös ohjaa futiskerhon tyttöjä ja poikia.
Pallon valinta on tärkeää, ja tärkeintä pallossa on tietysti väri, ainakin Iiris Raution, Moona Toijosen ja Jenna Martikaisen mielestä. Tyttöjen pallot ovat pinkkejä.
Vaikeinta jalkapallossa on saada pallo pois vastustajalta, mutta mitään muuta vaikeaa lajissa ei sitten tyttöjen mukaan olekaan.
Parasta on tehdä maali, ja onnistuminen ilostuttaa varsinkin kun valmentaja Jari Sarja on niin hyvä maalivahti.
– Tällä kerralla mä en kyllä voinut oikein pelata, kun mun jalka oli tosta kipeä, Jenna Martikainen näyttää valkoisen nappiksen reunaa.
– Mä tiedän mikä siihen auttaa. Pussaaminen, tirskuu Moona Toijonen vieressä.
