Siiri-siilin seikkailut
13.04. 19:13
Olipa kerran Siiri-siili. Siiri asusteli Juvan metsiköissä äitinsä, isänsä ja pikkuveljensä Iiron kanssa. Siirin koti oli sammalten välissä, aivan muurahaispesän ja tikankolopuun naapurissa. Pienet muurahaiset ja muut metsän asukit olivat Siirin kavereita.
Siirin äiti oli kotiäiti: hoiteli Siirin ja Iiron peseytymiset ja laittoi ruuan. Isä-siili puolestaan piti huolta omasta ja muiden siilien kotipihoista. Eräänlainen talonmies siis.
Siirikin kävi koulua, kuten ihmisetkin. Siirin koulu oli tietenkin siilikoulu, jossa opeteltiin enimmäkseen turvallista tienylittämistä. Ei pidä lähteä mönkimään tien yli, jos ei voi olla varma, että autoja ei ole hetkeen tulossa. Siiri opettelikin ahkerasti taitoa pienillä hiekkateillä. Isolle tielle hän ei ollut vielä saanut lupaa mennä.
Siiri oli jo melkein aikuinen, kun hän eräänä päivänä päätti lähteä taapertamaan suurta 5-tietä pitkin kohti kaupunkia. Hän tuli Juvan ABC:lle ja pohti, kumpaan suuntaan lähteä: Mikkeliin vai Savonlinnaan.
Kumpaan suuntaan pitää mennä? Siiri mietti. Ja kumpi on lyhkäisempi matka?
– No menen Savonlinnaan.
Siiri lähti matkaan. Ensin meni tunti ja sitten toinen. Lopulta kaupunki oli Siirin nenän edessä. Siiri näki tietysti ensin eläinkaupan ja meni sitä kohti.
Kaupan ovella kuitenkin tuli pulma. Siiri oli aivan liian pieni avaamaan oven. Se odotti ja odotti kunnes eräs nainen avasi oven.
Siiri pujahti sisään ja siellä Siiri ei liikkunutkaan. Sisällä oli mielin määrin kaikenlaisia herkkuja. Oli kissanraksuja, papukaijan siemeniä ja vielä siilin ruokaa.
Ei kun toimeksi. Siiri juoksi ruokien kimppuun. Silloin hän kuuli outoa ääntä. Se oli vaikeroivaa kaakatusta, piipitystä ja vaikka mitä.
– Kuka siellä on? Siiri tuhisi.
Siiri meni ääntä kohti. Hän näki varmaan maailman kaikki pienet eläimet.
– Mitä te siellä teette? Siiri kysyi.
– Me olemme myytävinä, sanoi vihreä papukaija.
– Minä autan teitä, Siiri totesi.
Siiri meni häkille ja avasi sen kerta toisensa jälkeen. Kohta oli kauppa täynnä eläinten karvoja ja melua. Kiitos Siirin.
Siiri-siili oli matkannut pitkän matkan Juvalta Savonlinnaan, livahtanut eläinkauppaan ja vapauttanut kaikki eläinkaupan eläimet häkeistään. Kauppa oli täynnä eläinten karvoja ja melua. Vain akvaariokalat jäivät akvaarioihinsa, koska ne eivät olisi voineet elää maalla.
– Tulkaa, ystävät! Siiri huudahti eläinkaupan myyjien yrittäessä pyydystää eläimiä takaisin häkkeihinsä.
– Mihin me oikein menemme? kysyi ryhmä kultahamstereita.
Myös kanit ja undulaatit olivat ihmeissään. Yksikään vapautetuista eläimistä ei ollut aiemmin nähnyt maailmaa muuten kuin kaltereiden takaa.
Siiri meni ovelle ja yritti kannustaa muita eläimiä mukaansa. Eläinkaupan eläimet eivät kuitenkaan osanneet toimia, koska ne eivät olleet ikinä joutuneet opettelemaan luonnossa selviytymistä.
– Siiri, minä ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Haluaisit muut eläimet vapauteen, koska itse tiedät minkälaista luonnossa eläminen on. Mutta nämä eläimet eivät osaa elää luonnossa ja ne ovat onnellisempia lemmikkeinä, eläinkaupan myyjä kertoi.
Siiri mietti hetken ja tajusi, että myyjä oli oikeassa.
– Anteeksi, hän kuiskasi.
– Ei se mitään. Sinähän teit niin, miten itse koit parhaaksi, myyjä lohdutteli.
Siiri kertoi muille eläimille myyjän kanssa käymästään keskustelusta. Eläimet ymmärsivät tilanteen ja kiipesivät kiltisti omiin kotihäkkeihinsä.
– Mutta kiitos Siiri, oli hauska lennellä hetki! kiitteli vihreä papukaija.
Siiri livahti ulos eläinkaupasta ja katseli ympärilleen.
– Tuolla siintää Olavinlinna! Mutta matka on aika pitkä, kilometrin verran.
Jatkuu...
Miten satu jatkuu?
Kirjoita noin 1000 merkkiä eli 130 sanaa. Meilaa se koululinkki@ita-savo.fi tai postita Itä-Savo / Karoliina Helander, Olavinkatu 60, 57101 Savonlinna. Postita viimeistään 6.4. Julkaistun sadun jatkon tekijä palkitaan!
Voit myös piirtää sadulle kuvitusta ja postittaa kuvan edellä mainituin ohjein.
