
Labradorinnoutaja Taavi on Pirkko Luusalolle tärkeä apulainen.
21.06. 21:49
Pirkko Luusalo sai kaksi viikkoa sitten tärkeän apulaisen. Olohuoneen matolla urahtelee labradorinnoutaja Taavi, joka on näkövammaisten opaskoira.
Luusalon näkö alkoi huonontua noin parikymmentä vuotta sitten. Lääkäri tutki hänet ja totesi, että kyseessä oli silmänpohjanrappeuman vaikea muoto, joka voi pikkuhiljaa johtaa sokeutumiseen.
Tällä hetkellä Luusalolla on vielä vähän näkökykyä jäljellä. Kun näkevien ihmisten näkökenttä on noin 180 astetta, Luusalolla se on vain neljä astetta. Hän ei näe kävellessään sivulle, alas eikä ylös. Hän pystyy erottamaan hajanaisia näkökentän keskellä olevia kaistaleita. Hämärässä hän erottaa vain pieniä valopisteitä. Muuten on pimeää.
Opaskoiria luovutetaan vuosittain vain noin 30 kappaletta koko Suomessa, joten jonot ovat pitkät. Luusalo jonotti omaa opaskoiraansa yli kaksi vuotta. Nyt menossa on kotiutusjakso, jossa koira totutetaan Mikkelin maisemiin. Taavia on koulutettu viisi kuukautta Vantaan opaskoirakoulussa. Oppinut ja koulutettu opaskoira pystyy tunnistamaan noin 200 komentoa.
Luusalon opaskoira osaa pysähtyä kynnyksen eteen, väistää esteitä ja kuljettaa emäntänsä komennosta oikeiden paikkojen eteen. Koira osaa myös noutaa esineitä, joita näkövammainen ei muuten havaitsisi.
– Kun sanon ”näytä penkki”, se vie penkin luokse. Se osaa myös noutaa jopa kassin tai takin naulakosta, Luusalo kertoo.
Liikkuminen koiran kanssa sujuu varmemmin, kuin pelkän tunnustelukepin kanssa. Opaskoiralla on aina opastustyössä mukana valjaat. Muiden kadunkulkijoiden ei tulisi kiinnittää koiraan mitään huomiota, ettei sen suoritus häiriinny. Kuuloaisti terästäytyy liikenteessä.
– Kuuntelen ääniä tarkasti, jotta tietäisin missä olen, Luusalo kertoo.
Mikkelin keskustassa liikkuminen aiheuttaa sydämentykytyksiä näkövammaiselle. Keskustassa ei ole erillisiä pyöräilyteitä, joten Luusalo yrittää parhaansa mukaan varoa ohi sujahtelevia polkupyöriä, rullaluistelijoita ja -lautailijoita. Hän ei kuitenkaan aio vältellä keskustassa liikkumista. Kolhuja voi tulla, mutta neljän seinän sisään ei auta jäädä.
Luusalo jäi näkökyvyn romahtamisen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle keittiöalan töistä.
– Entiset liikunnalliset harrastukset, tanssi, aerobic ja laskettelu eivät enää onnistu samalla tavalla kuin toivoisin, hän kertoo.
Nykyään aktiivinen nainen ulkoilee ja on mukana Etelä-Savon näkövammaisten toiminnassa. Hän harrastaa myös ilma-aseammuntaa äänitaajuusaseella.