Bertil-peura laihtuneena ja nääntyneenä talven pakenemiskarusellin jälkeen ruokintapaikalle palattuaan.
Valkohäntäpeurojen ja kauriiden tuho Mikkelin seudulla
14.04. 12:17
Pienet hirvieläimet eli valkohäntäpeura ja metsäkauris ovat tuoneen merkittävän piristyksen Mikkelin seudun eläinkantaan. Olemme kuitenkin niiden selviytymisalueen maantieteellisellä raja-alueella. Erityisesti puolen metrin paksuuden ylittävä lumipeite tuottaa niille vaikeuksia selvitä talvesta.
Olen pitänyt hyvin toimivaa riistapeltoa ja ruokintapaikkaa Luukkolassa noin 8 kilometriä luoteeseen Mikkelin keskustasta. Lisäksi olen seurannut molempien lajien sekalaumaa metsäpalstallani Keskimmäisenlammen alueella 7-8 kilometrin päässä Luukkolasta . Valkohäntäpeurojen tottuminen riistapeltoon vei pari vuotta ja liittyi selvästi riittävän vahvan uroksen asettumiseen alueelle.
Eläimiä on seurattu vanhasta maitokopista muokatusta kyttäyskopista, maastoautosta sekä riistakameran kuvista. Uusimpana menetelmänä on eläinten pannoitus ja seuranta satelliittitekniikan avulla. Kahden pannoitetun eläimen liikkeet ovat nähtävissä RKTL:n nettisivuilla.
Eläimiä on ammuttu vain nukutusnuolella pannoitusta varten. Ensimmäisenä tavoitteena ei ole ollut metsästys. Tavoitteena on ollut saada käsitys valkohäntäpeurojen elintavoista ja leviämisestä uudelle alueelle ja vakiinnuttaa kanta elinvoimaiseksi. Se on näyttänyt mahdolliselta, koska pienet hirvieläimet ovat huomattavasti paikkauskollisempia kuin laajalti vaeltavat hirvet.
Alkuvuosina Luukkolan alueen suunnitelma valkohäntäpeurakannan kehittämiseksi tuntui onnistuvan. Riistapellolla kävi parhaimmillaan yli kymmenen yksilöä, joukossa useita uroksia ja naaraita vasoineen. Valtauroksena on ollut pannoitettu kuusipiikkinen Herra Bertil.
Olen viettänyt unohtumattomia hetkiä metsästyskavereitteni kanssa kyttäyskopissa seuraten valkohäntäpeurojen elämää. Niiden tapojen mukaan vasat ovat ensin tulleet riistapellolle. Emä on seurannut hetken päästä. Kokemus on täydentynyt, kun mahtipontiset, voimiaan esittelevät urokset ovat tulleet paikalle. Olemme saaneet ihailla niiden pullistelua muutaman metrin etäisyydeltä kyttäyskopin pleksilasin takaa.
Näytti siltä, että alueella voitaisiin toteuttaa paikoitellen Euroopassa toteutettavaa metsästyskulttuuria. Sen mukaan lauman hirvieläimet tunnetaan yksilöinä, komeasarvisimmat urokset säästetään jatkamaan sukua ja eläimistä metsästetään niitä yksilöitä, joiden poistuminen ei vaaranna lauman elinkykyä.
Samalla tavalla toimivat myös karjaa kasvattavat yhteisöt. Maataloudessa teurastettiin vasikka karjasta sekä lammas katraasta lauman tuoton mukaisesti. Karjan omistajan tehtävänä oli kaiken muun huolenpidon lisäksi suojella karjaansa pedoilta.
Keskimmäisenlammen alueen lauma laidunsi alueella pari kolme vuotta rauhassa. Kuitenkin vuoden 2007 lopulla alueelle ilmaantui ilveksiä, jälkien perusteella alueella liikkui kolme eri yksilöä. Rauhallisena laumana laiduntaneet puolenkymmentä valkohäntäpeuraa ja ilmeisesti pari metsäkaurista muuttui pelokkaiksi ja alkoivat kulkea yhtenä jonona. Lopulta maaliskuun alussa vuonna 2008 totesin lauman viimeisten eläinten ylittäneen Hongistontien kohti pohjoista ja lauma hajosi.
Luukkolan riistapellon laidalla asui vuoden 2008 aikana ainakin pari metsäkaurista. Metsäkaurisurokselle tyypillisiä keväisiä sarvien hankausjälkiä ilmaantui reviirirajan merkkinä metsään. Lumen tultua näkyi kahden pienen hirvieläimen makuujälkiä erillään valkohäntäpeurojen poluista.
Kuitenkin vuoden 2009 tammikuun alussa metsäkauriit hävisivät. Kilometrin verran pohjoisempana vieraili ilves, jonka uskoin liikkuvan jänisten perässä, vaikka se tappoi myös ketun. Kuvittelin tämän ilveksen olevan "jänisyksilön", joka jättää peurat ja kauriit rauhaan.
Luukkolan alueen valkohäntäpeurakannan kato alkoi talven 2008-2009 aikana. Kahta aikuista naarasta ja kolmea naarasvasaa ei keväällä näkynyt. Yritin selittää itselleni, että ne ovat muuttaneet muualle. Myöhempien kokemusten perusteella ajatukset ovat kääntyneet ilvesten suuntaan.
Valkohäntäpeurat keräävät ravintoa saadakseen rasvakerrosta helmikuun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen ne asettuvat hyvin pienille lepoalueille liikkuen mahdollisimman vähän säästäen energiaa. Lieneekö tällainen käyttäytyminen kehittynyt petojen välttämistä varten. Rasvavarastojen loputtua ne lähtevät liikkeelle. Jos ne silloin eivät saa ravintoa, ne ovat vaarassa nääntyä hengiltä.
Kuluneena talvena eläinten käyttäytyminen on ollut poikkeavaa. Tammikuun lopulta alkaen eläimet liikkuivat oudosti, käväisivät epäsäännöllisesti ruokailupaikoilla, olivat arkoja eivätkä asettuneet lepoalueille. Seurasin niiden poikkeavaa liikkumista epäillen syyksi petoja.
Talven aikana on Luukkolan ja Keskimmäisenlammen välisellä alueella ollut lukuisia ilveksen jälkiä. Asian varmisti se, että maaliskuun 16. päivän iltana klo 18 aikaan nähtiin ilveksen kulkevan Jyväskyläntien yli idän suuntaan heti Kovalan kaupan jälkeen.
Tiesin pannoitetun valkohäntäpeuranaaraan siirtyneen alueelle naarasvasansa kanssa. Seuraavana aamuna löysin tarkkaan syödyn naarasvasan raadon alle 200 metrin päässä Kovalan kaupasta. Lumessa näkyvät jäljet kertoivat peuran viimeisten hetkien kulun ja osoittivat ilveksen tehokkaan tappomenetelmän.
Pannoitettu valtapukki ilmaantui ruokintapaikalle vasta maaliskuun lopulla erittäin laihtuneena, huonokuntoisena ja pelokkaana. Muutamaa päivää myöhemmin sinne ilmaantui myös yllä mainittu pannoitettu naaras. Syksyn puolen tusinan laumasta ei muita yksilöitä ole näkynyt.
Ilves on upea eläin sekä tehokas tappaja. Ilvesten määrä on nopeasti lisääntymässä maassamme. Samalla ilvesten vaikutus lisääntyy jokapäiväisessä ympäristössämme.
Luonto on kuitenkin kokonaisuus, minkä tulee tarjota tilaa eläinlajien kirjolle eikä luonto voi vääristyä yhden eläinlajin suhteen. Kuluneena talvena ilves on vielä menestynyt erityisesti pienten hirvieläinten kustannuksella. Erityisen surullista on ollut seurata Rämälän alueen metsäkauriiden ystävän Risto Kirvesniemen ruokkiman 14 kauriin lauman hävitystä, niistä vain yksi on enää hengissä.
Metsästäjät ovat esittäneet huolensa ilveskannan kasvun seurauksista. Yhdyn samaan huoleen. Kuluneen talven ylirunsas ilveskanta on köyhdyttänyt jo nyt riistakantaamme merkittävästi. Toivon, ettei alueestamme tehdä ilvesreservaattia, minkä seurauksena on ilveskannan nälkiintyminen ja sitä kautta tapahtuva romahtaminen. Siinä samalla muun riistakannan köyhtyminen yhä korostuu.
Leo Tarssanen, Luukkola
