Torstai, 22. kesäkuu 2017
Paula, Pauliina

Harrastuksena vapaapalokunta

05.04.201605:00

Olen harrastanut vapaapalokuntatoimintaa kuusi vuotta eli melkein siitä asti kun muutimme Haukivuorelle. Täytyy kyllä sanoa, että tässä on harrastus, jonka parista saa kavereita kerralla suuren määrän, sillä yhteiselo harrastuskavereiden kanssa on todella tiivistä. Tämä on hyvä harrastus opiskelujen lomaan esimerkiksi toiselta paikkakunnalta muuttavalle. Mikkelissä keskustan alueella toimii kaksi vapaapalokuntaa ja hommaa voi sitten jatkaa jos palaa kotipaikkakunnalleen. 

Miten palokuntaan pääsee?

Jokaisella vapaapalokunnalla on palokunnan päällikkö, jonka kautta asia selviää. Aluksi uusi palokuntalainen perehdytetään omalla asemalla, jolloin oma porukka ja kalusto tulevat tutuiksi. Seuraavaksi käydään pelastuslaitoksen järjestämä sammutustyökurssi, joka on vapaapalokuntalaisen peruskurssi. Sammutustyökurssin jälkeen pääsee liittymään palokunnan hälytysryhmään ja sittenhän sitä huomaakin olevansa ensimmäisellä keikalla. Kyllähän se ensimmäinen hälytystehtävä tuoreelle sammutusmiehelle on aika jännittävä kokemus. Sammutusauton pillit ulvoen kiidetään kohteeseen ja kokemattomana sitä mietti, että miten paikalla sitten pärjää. Mutta ei hätää, sillä tämä homma on erityisen tiivistä tiimityötä ja yleensä tilanteissa työskennellään pareina, jolloin kokeneempi ohjaa toimintaa. Pelastuslaitos jatkokouluttaa miehistöään monipuolisesti. Jos sammutusmies haluaa savusukeltaa, hän käy savusukelluskurssin ja ensivastekurssin jälkeen pääsee ensivastetehtäville.

Riittääkö fysiikka?

Palokuntalaishommista ajatellaan yleensä, että se vaatii erityisiä fyysisiä ominaisuuksia, mutta tärkeämpää on olla vahvuutta henkisellä puolella. Tässä pitää erottaa ammattilaiset eli pelastajat, joilta vaaditaan rautainen kunto, harrastajista. Harrastustoiminnassa on mukana kaiken kokoisia ja ikäisiä miehiä ja naisia. Jokaisen työpanos on tärkeää, sillä kaikille kyllä löytyy rutkasti tekemistä hälytystilanteissa. Olen itse esimerkiksi seissyt liikenneonnettomuustilanteessa ohjaamassa liikennettä, jolla turvataan tiellä liikkujat sekä pelastustyötä tekevä henkilökunta. Harrastus on antanut minulle paljon kokemuksia ja elämyksiä millaisia ei ilman tätä harrastusta ole mahdollista kokea. Tottahan se ei aina ole pelkkää iloa, mutta toisten auttamisesta saatava hyvä olo on erityisen suuri palkinto.

Mika Karppinen
Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelija

 

Lisää uusi kommentti

Tuoreimmat uutiset

Blogisti

Kirjoittajat opiskelevat tai opettavat Mikkelin ammattikorkeakoulussa. He välittävät paikallisten ja muualta muuttaneiden nuorten kokemuksia opiskelusta, opiskelupaikkakunnasta ja nuorten elämästä yleensäkin.

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä