Rakel Liekki
Kirjoittaja on Mikkelissä
kasvanut kuvataiteilija ja
freelancetoimittaja.
Toisinaan me naiset huolehdimme asioista, joista huolehtiminen ei varsinaisesti paranna elämänlaatua. Me suomalaiset olemme kesän saapuessa kuoriutuneet talven kerrospukeutumisesta, ja se näkyy lähipiirissäni läskipuheen määrän kasvuna.
Viime päivinä olen kuullut lukemattomia kertoja naisten suusta: “näytänkö mä hyvältä tässä?” ja “olenko mä lihonut?”
Kun ilmat lämpenevät, me pohdimme paljastaako kevyempi kesävaatetus “virheet” vartalossamme. Tuskailemme rantakunnon puutetta, ja nekin meistä, jotka eivät ole ylipainoisia, puhuvat “läskeistään”.
Mietimme, voimmeko käyttää hihatonta paitaa, jos käsivarsissa ovat allit. Tai sopivatko legginsit pulleajalkaiselle?
Tuoreen englantilaisen selvityksen mukaan Iso-Britanniassa ulkonäköpaineita on jo viisivuotiailla tytöillä. Ongelma ei ole vain naisten, sillä ulkonäkö tuottaa huolia myös miehille.
Yli puolet briteistä painiskelee negatiivisen kehonkuvaan liittyvien fyysisten ja henkisten ongelmien kanssa. Paine sopivan ulkonäön saavuttamiseen on piilevä syy moniin vakaviin terveys- ja ihmissuhdeongelmiin.
Koska tavallisen ihmisen on mahdotonta pysäyttää kauniiden ihmisten kuvatulvaa ympärillään, me voimme tehdä itsellemme ja lähimmäisillemme palveluksen pysäyttämällä läskipuheen.
Tähän pyrkii myös amerikkalaisille opiskelijoille suunnattu vapaaehtoinen kampanja, jossa kielletään osallistuvilta kampuksilta läskipuhe viikoksi. Opiskelijoita kannustetaan pohtimaan läskipuheen psykologisia vaikutuksia.
Näennäisen kepeät ja viattomat kommentit kun luovat ilmapiiriä, joka kasvattaa ulkonäköpaineita. Kun laiha päivittelee “läskejään”, tuntuu ylipainoisesta entistä pahemmalle. Kun äiti lastensa kuullen päivittelee makkaroitaan ja suunnittelee dieettiä, oppii lapsikin ajattelemaan, ettei kelpaa sellaisena kuin on.
Kampanjan motto on, etteivät ystävät anna ystäviensä pitää yllä läskipuhetta. Osallistujat oppivat esimerkiksi vastaamaan ystäviensä turhiin ulkonäkökysymyksiin, ettei kysymys ehkä ole edes kysymisen arvoinen.
Seuraavan kerran kun minulta kysytään, “näytänkö hyvältä tässä”, aion esittää vastakysymyksen: ”Tarvitseeko tuota ylipäätään kysyä?”
Toki jokainen haluaa olla kaunis ja kuulua joukkoon, mutta on hyvä muistaa, ettei kauneus ole välttämättömyys. Se ei ole velka, jota maksetaan naiseudesta. Se on lisäarvo, jota toki voi halutessaan tavoitella, mutta onnellisuuteen sitä ei tarvita.
Toki se, että kokee itsensä kauniiksi, on tyydyttävää ja ilahduttavaa, mutta epäilen ettei se ole niin tärkeää kuin toisinaan kuvittelemme sen olevan. Vähintään yhtä ilahduttavaa on tuntea itsensä vapaaksi.
Vapaus on huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin kauneus. Vapauteen tarvitaan vain päätös siitä, ettei huolehdi turhaan. Ei ole tarpeellista pyytää anteeksi sitä, mitä on päälleen valinnut tai sitä minkä muotoinen on.
Meillä jokaisella on oikeus näyttää juuri siltä kuin näytämme.
Keskiviikkoisin tällä palstalla kirjoittavat Länsi-Savon
vierailevat kolumnistit.
Lisää uusi kommentti