Torstai, 27. heinäkuu 2017
Heidi

Kolumni: Kun on pakko liikkua

16.07.201714:00
4
  • Kolumnikuva Elina Valtonen

    Elina Valtonen Kuva: Kimmo Seppälä

Elina Valtonen 
@kymensanomat.fi
Työkaverini sanoi minua urheilijaksi. Hämmennyin. Toisinaan vähättelen itseäni liikaa, mutta kyllä kyseessä oli vuosisadan liioittelu.
Urheilija on sankarisana. Varattu niille, joilla leposyke viistää neljääkymppiä ja joiden vartalot on veistetty marmorista. Urheilijoiden ympärillä säteilee itseluottamuksen aura, heidän suonissaan virtaa puhdas adrenaliini ja toimintaa ohjaa kilpailuvietti ja eläimen vaistot. 
Minua parhaiten kuvaa niinkin keski-ikäiseltä kuulostava sana kuin aktiiviliikkuja. 

Silti aktiiviliikkujakin voi painia samojen ongelmien kanssa kuin urheilijat. Mitä syödä ja miten paljon. Miten harjoitella sopivasti, että jaksaa nousta aamulla töihin ja tehdä kahdeksan tunnin ajan jotain ihan muuta. Päivän jälkeen hoitaa lapset, tehdä ruokaa, pestä pyykit. 
Aktiiviliikkujakin tuntee kolotuksen kropassaan. Hän käy nimittäin liian harvoin hierojalla, eikä koskaan venyttele, vaikka tietäisi sen kannattavan.

Lisäksi aktiiviliikkuja tuntee hyvin sohvan vetovoiman. Aktiiviliikkujan tekemisestä ehkä puolet on paloa ja liikkumisen iloa, loppu rutiinia ja puurtamista. Jumppaamisella tavoiteltu hyvinvointi ja terveys kun eivät tule itsestään.
Motivaation merkityksen ymmärtänyt aktiiviliikkuja ei tarvitse tsemppiryhmiä tai jaxuhaleja. Sohvalta noustaan joka päivä, eikä asiaa tarvitse sen enempää ajatella. Liikkuminen on elämäntapa ja pakko. Se on myös tapa huolehtia, ettei pylly leviä liikaa. 

Asiantuntijat ovat jo kiinnittäneet huomiota siihen, ettei hikiliikunta aina ole hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto. Hikiliikunta lisää stressaantuneen ja kiireestä kuormittuneen kehon kortisolin eritystä, joten järkevämpää voisi olla välillä leppoisa kävely luonnossa. 
Tilanteen ironisuutta on pakko arvostaa. Uupunut aktiiviliikkuja. 

Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän uutistoimittaja.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Monipuolisella hyötyliikunnalla saa sen hyödyn lisäksi hyvän kunnon ja hyvän mielen, eikä kolota mistään. Hoidan puutarhaa, metsää ja käyn marjassa ja sienessä. Teen myös pikkuremontteja. Senttiäkään en ole salifirmoille ikänäni maksanut. Minun salini alkaa ulko-ovelta ja "huono" sääkin on vain pukeutumiskysymys. Hyvä kirjoitus.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Tavallinen ihminen ei tarvitse salia. Kotijumppa, hyötyliikunta ja vaikkapa varsinainen "jumppa" esim. Rappusia kiiveten, kesällä veneellä soutu jne, riittää hyvin. Mielikuvitus on vaan rajana.Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Lähettänyt käyttäjä pjärvi (kirjautumaton)
Vähiin menee kuntoilu tältä kesältä jos se soutamalla pitäisi hankkia. Onneksi monessa paikassa on näitä kuntokeskuksia niille "ei tavallisille liikkujille". Ystäväni kiertää näin kesäisin rollaattorilla urheilukenttää. Näin nyt,parivuotta sitten hän vielä juoksi maratonin. Kaikilla ei ole elämässä yhtä hyvä onni. Liikunta on lääke ja sen lääkkeen voimalla jaksaa. Onneksi on vaihtoehtoja.

Lähettänyt käyttäjä hikityöläinen (kirjautumaton)
Ei urheilija voi harrastaa hyötyliikuntaa koska siinä voi joku solu vaikka nyrjähtää tai väsyä väärin. Ei urheilijoista ole mihinkään ruumiilliseen työhön. Erikoisoikeuksia ovat vaan vaatimassa.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä