Sunnuntai, 26. lokakuu 2014
Niina Amanda, Ninni

Mieli järkkyy liian monella

16.09.201308:00
2
  • Pauliina Viitamies

Maanantai
Pauliina Viitamies
Kirjoittaja on mikkeliläinen
SDP:n kansanedustaja.

Suomessa kannetaan huolta työvoiman tarjonnasta väestön ikääntymiseen ja julkisen talouden tilaan liittyen. Toisaalta tällä hetkellä maassa on yli 200 000 työtöntä, joista suuri joukko ei tunnu työllistyvän mitenkään. Puhutaan vaikeasti työllistyvien joukosta.

Työelämä ja työtehtävät ovat muuttuneet, mutta Suomi tarvitsee kuitenkin lisää työtunteja. Oleellista on se, miten ne jakautuvat. Ei ole oikein eikä reilua se, että osa porukasta tekee yhä enemmän ja enemmän töitä ja osa jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Maan hallitus on tarttunut toimeen ja ryhtynyt aktiivisesti järjestämään erilaisia malleja, jotta yhä useampi voisi olla myös osittain töissä ja jotta työelämään paluu esimerkiksi pitkän sairausloman jälkeen olisi mahdollista.
Näitä malleja ja konkreettisia esityksiä selvitti kansanedustaja Tarja Filatov (sd.), joka on tehnyt työministeri Ihalaiselle välityömarkkinaselvityksen aiheesta.

Eräs erityisryhmä työmarkkinoilla, josta olemme aktiivisesti vaienneet monellakin tavalla, on mielenterveyskuntoutujat. Kelan tekemän selvityksen mukaan joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle ja näistä kolme neljäsosaa mielenterveysongelmien takia.

Mielen järkkyminen on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä; mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 90 000 ihmistä. Masennuslääkkeitä käyttää 400 000 suomalaista. Näiden ihmisten saaminen edes osittain takaisin työelämään on meidän yhteiskunnallemme kohtalonkysymys.

Mielenterveysongelmat eivät siis ole mikään pienen porukan riesa. Joka viides alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmilla on mielenterveysongelma, ja näillä lapsilla on kohonnut riski sairastua myöhemmin itsekin.

Kyse on siis todella isosta kansanterveydellisestä ongelmasta, joka vaikuttaa niin kansantalouteen, kuin työurien pituuteenkin. Inhimillisen kärsimyksen määrää sairastuneelle ja hänen läheiselleen ei voi edes mitata.

Puhumme paljon ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja varhaisesta puuttumisesta. Ikäviä esimerkkejä sanahelinäksi jääneestä puheesta joudumme lukemaan lehdistä päivittäin. Jostain syystä kunnissa ei ole otettu todesta mielenterveyspalveluiden riittävää resursointia.

Henkilökunta tekee parhaansa ja ammattilaisina tietäisivät hyvin, kuinka asiakkaiden ohjaamista oikeaan suuntaan ja tarvittavien palveluiden piiriin voitaisiin parantaa, mutta ilman riittävää määrää toimijoita eivät apua tarvitsevat ihmiset pääse tarpeeksi ajoissa avun äärelle. Liian moni ei ehdi saada apua koskaan.
 

Maanantaisin tällä palstalla kirjoittavat eteläsavolaiset kansanedustajat ja itäsuomalaiset europarlamentaarikot.
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Aamalli (kirjautumaton)
Termi "mieli järkkyy" on minusta sikäli väärä tai virheellinen että siinä tuntuu oletettavan mielenterveyden olevan jokin vakiotilassa liikkumaton betonimöhkäle mutta eihän se niin ole. Vain ääritapauksissa ihminen on ns. menettänyt terveyden ja tulee kategorisoiduksi sairauskoodilla. Mutta ne muut ihmiset... Mielen terveys on alati vaihteleva tila ja suureksi osin sen havainnoitsija on yksilö itse, sen tasapainon asteesta ei voi muut ihmiset paljon sanoa. Siksi myös kun katsoo niitä ARJEN ihmisiä jotka työssään ja muussa elämässään ahertavat, tulee mieleen että suuri osa hyötyisi jos heille olisi tarjolla mielenterveyspalveluita tai he itse huomaisivat kiinnittää huomiota henkiseen hyvinvointiinsa.

Lähettänyt käyttäjä Santeri Kiiski (kirjautumaton)
Harmittava tilanne kyllä. Vaikka olisikin rahallisesti tiukkaa, niin pitäisi olla resursseja järjestää esim. kuntouttavaa koulutusta mielenterveyspotilaille. Mutta todellisuus on se, että kun on vähän tiukkaa, niin sen kaltaiset palvelut on lähestulkoon ensimmäisiä, mitä ei järjestetä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset