16.01. klo 13:30
Kalevi Moilanen
Suomalaiset ostavat keskimäärin 4,5 kirjaa vuodessa. Osa ei osta lainkaan, osa kymmeniä.
Taidan kuulua tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Ostan uusia kirjoja, ostan antikvariaattikirjoja, ostan torimyyjiltä, ostan alennusmyyntikirjoja ja tilaan muutamien erikoisaiheiden teoksia Englannista, Ruotsista ja USA:sta.
Ennen kuin tämän vuotinen alennusmyynti oli alkanutkaan, olin jo hankkinut kolme kirjaa, keskiaikaisia kivikirkkoja, Ahvenanmaan asemaa, maailmanhistoriaa, siis tietokirjoja.
Tiedän, että olen vaikeuksissa, koska hyllytilani on käytännössä jo loppunut. Mutta silti pitää haalia uusia kirjoja. Enkä ole edes vielä päässyt tonkimaan Mikkelin ja Kuopion kirjakauppojen hyllyjä.
Yritän olla harkitsevainen ostaja, hintatietoinen. Kaikki nuo kolme teosta olin nähnyt jo uutena, mutta 56 euron hinnalla en raaskinut ostaa, koska teos ei NIIN haluamani ollut. Mutta jos moisen 15 eurolla saa, niin jihuu, mä ostan ton! Tilapulan lisäksi toinenkin seikka painaa: en ehdi lukea kaikkia ostamiani kirjoja.
Levyjen osalta olen saanut itseäni sentään jotenkin kuriin. En enää osta määrättyjen suosikkiartistieni jokaista levyäkään, en ainakaan täydellä hinnalla. Toisaalta levyale ei ole niin houkutteleva kuin kirja-ale koska erilaisia alennuslevyjä ja halpakokoelmia on tarjolla ympäri vuoden, ja aina niistä jotain tarttuu matkaan.
Eikä tässä iässä rock-musiikki ole enää niin tärkeä, kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Eikä nykyiset musiikkityylit kiehdo tippaakaan. Ja vanhanaikaista melodista kamaa ei tehdä paljoakaan. Päivän iskelmiä en ole koskaan harrastanut.
Niinpä en siis käytännössä osta levyjä alesta, en edes ole käynyt katsomassa.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.