25.01. klo 22:08
Kalevi Moilanen
Tuli tuossa katsottua televisiota Vaimon kanssa, Kuorosotaa. Jotenkin odotin sellaista siistiä perheohjelmaa, jota tällainen vanhemman kuoromusiikin, jos ei nyt ystävä, niin ainakin arvostaja voisi kuunnella sunnuntai-illan ratoksi.
Turha luulo. Olisi pitänyt jo kuoron"johtajien" nimistä päätellä, että amerikkalaishömppää siellä esitetään. En tiedä kuka se juontaja oli, mutta silmiin oli unohtuneet välkkyvät joulukoristeet, tukkaan joku remmiviritelmä ja asu oli jostain ikivanhasta p-leffasta lainattu. Ja vakiohokema Ootte te ihania joka kuorolle...
No ei se mitään, mutta ohjelman muu anti ei ilahduttanut senkään vertaa. Perinteisestä kuorolaulusta ei ollut 20-jäsenisten, lähinnä nuorten harrastajien esittämänä juuri merkkiäkään. Ohjelmisto oli englanninkielisiä pop-iskelmiä, solisti tai kolme veivasi edessä, muu kuoro yritti taustaliikkua alkeellisen teinimusikaalin liikkumismallin mukaisesti räikeästi ja katsomista häirisevästi valaistulla korokkeistolla. Ja se laulaminen, no mikä tahansa keskitason kiinteä kuoro pystyisi parempaan. Ihmeitä ei tietysti voi vaatia, koska kellään kuoron"johtajalla" ei tainnut olla minkäänlaista kuoronjohtajakokemusta, -koulutuksesta puhumattakaan.
Yletön riekkuminen, olemattomasta nauraminen ja "hauskanpito" eivät ole suomalaista, suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa. Tai ehkä se nuorilla on?
Sanotaan, että meidän pitäisi eurooppalaistua. En oikein osaa pitää moista eurooppalaisena, ainakaan sivistyneenä eurooppalaisuutena. Enemmän ohjelma on amerikkalaisuuden alkeellisen huonoa matkimista.
Emme siis jaksaneet katsoa ihan loppuun. Menimme supisuomalaiseen saunaan.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.