30.01. klo 18:40
Kalevi Moilanen
Vuodenvaihteen jälkeen tulee aina paljon kaikenlaisia tilastoja. Hevosurheilu julkaisi 21.1. listan isäoritilaston 110:stä kärkioriista, eli voittosummat alakkain.
Katselin listan läpi ja yritin miettiä moniko niistä astuu tänä keväänä Suomessa. Aika harva. Ja vielä harvempi on sellainen, mitä voisi suositella tammanomistajille. Listalla on näet sellaisiakin, jotka ovat osoittautuneet ihan olemattomiksi periyttäjiksi eikä niillä juuri kukaan viime vuonna enää astuttanut.
Jos oikein olen katsonut, niin orilistalla olevista Suomessa ovat tänä keväänäkin Express It 12 tammaa viime vuonna Suomessa, Duran Hanover 15, Supertoy 43, Silver Pine 87, Uno Di Jesolo 27, Classico Merett 65, Baron Pepper 17, Giant Touchdown 1, To The Gate 7, Good Quito (?) 1, Zoogin 10, R.B. Caesar 6, Crown Bones 19, Choco Chip Hanover 45, Sensation Ride 10, SOS Nitro 4, BWT Magic 6, Super Fling 13, Briso Robertto 15, Donerail 100, The Firm 2, Turbo Thrust 40, PJ Punjab 19, Virago 27, Thackeray 1 ja Kentucky Wine 7. Voi tietysti joku muukin olla, mutta ei ole astunut viime vuonna Suomessa.
Nuo siis mahtuivat 110 joukkoon. Parikymmentä on jo kuollut. Noin 45 astuu jossain ulkomailla. Loput on otettu pois siitoksesta tai niitä ei kerta kaikkiaan enää käytetty.
Noista noin 25 oriista saa enemmän kuin kymmenen tammaa arvioni mukaan kymmenkunta oritta. Niistä ehkä viisi voisi olla suositeltavien listallani. Eikä niistäkään yksikään tule täyteen.
Viime vuonna Suomessa 2778:lle tammalle käytettiin 175 oritta eli jokainen sai keskimäärin 16 tammaa. Ruotsissa määrä oli 129 oritta, 4872 tammaa ja keskimäärin 38 / ori. Norjassa luvut olivat 119 oritta, 1189 tammaa eli keskimäärin 10 / ori.
Sitten kummastellaan miten orinäyttelyissä esitetään niin olemattomia oriita. Ihan yksinkertaisesti, vain muutamalla oribisneksessä mukana olevalla on varaa ostaa kalliimpia ja, yleensä, parempia oriita. Liian monta oritta kilpailee pienestä kakusta. Jos ei muuta kilpailukeinoa ole, pudotetaan hintaa. Samalla tehdään hallaa parempien oriiden omistajille. Ja Suomen hevosjalostukselle.
Ypäjän 14 uudesta oriista yksi tai ehkä kaksi voi olla sellaisia, joita otan esille, kun teen orisuosituksia. Saa nähdä onko Kiuruvedelläkään yhtä enempää.
Suomessa käytettiin 53 siirtospermaoritta. Niillä siemennettiin laskujeni mukaan 371 tammaa. Vain kolme sai vähintään 20 tammaa. Ruotsissa käytössä oli 51 ulkomailla vaikuttanutta oritta. 13 ylsi vähintään 20 tammaan. Näin siitä huolimatta, että Ruotsissa on paljon kovempi oma orikaarti kuin Suomessa.
Vaikka ulkomaalaiskaarti onkin pääsääntöisesti kovempaa kuin kotimainen orikaarti, hyvin harvasta siitosehdokkaasta keskiverto tammanomistaja tietää paljoa muuta kuin ennätyksen ja voittosumman. Kuitenkin ollaan valmiita satsaamaan rahaa paljon enemmän kuin täällä astuviin oriisiin joista on sentään aika hyvä tuoteseloste saatavilla.
Olemme lottokansaa.
1.2. Sen jälkeen kun tuon ylläolevan olin kirjoittanut, niin raviurheilun nettikeskustelupalstalla hevostalli.netissä on käyty vilkasta keskustelua teemasta siitosoriit ja niiden hyväksyminen tai hyväksymättömyys. Siinä oli äsken noin 70 viestiä.
Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että on kaksi vaihtoehtoa nykysysteemille. JOKO tiukennetaan oriiden hyväksymisvaatimuksia paljon TAI ei hylätä mitään, mutta tehdään pakollisessa näyttelyssä paljon tiukempi ja suorasanaisempi kuvaus minkä tason oriista todella on kysymys. Jotta joka ikistä rupukkaa ei tuotaisi, niin pantakoon oriin varsamaksun suuruinen näyttelymaksu ja vuosittainen vaikka 500 euron käyttömaksu. Näillä rahoilla tehtäisiin vuosittain Virallinen orikirja Ruotsin malliin.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.