10.02. klo 16:28
Kalevi Moilanen
RAVIURHEILULLA menee ympäri maailmaa huonosti. Kyse on korkeintaan siitä, missä menee kaikkein huonoimmin. Eikä kyse edes ole siitä, että nykyinen lama olisi vaikuttanut juurikaan huonosti menon alkuun. Alamäki alkoi jo ennen lamaa.
Mutta aloitetaan niistä, missä menee hyvin.
Uusi-Seelanti on maa, missä menee suhteessa kaikkein parhaiten verrattuna siihen, mitä kymmenen vuotta sitten. Pelit pyörivät, kasvatus kukoistaa, hevosten hinnat ovat nousussa. Syynä on se, että tärkeälle ministerinpostille tuli mies joka ymmärtää hevosurheilua ja sai aikaan lajille suotuisat taloudelliset ehdot.
Sama pätee Ranskaan. Siellä valtio on jo kauan sitten tajunnut lajin merkityksen maan taloudelle ja siksi valtio suojelee maan raviurheilua jopa EU:n määräyksiä vastaan.
Norja teki hyvän tuloksen viime vuonna, samoin raviurheilun lilliputtimaa Sveitsi ja Venäjäkin, kiitos miljardöörien tuen.
USA:ssa laji on nousussa nyt lähinnä Indianan osavaltiossa. Ensin siellä hyväksyttiin totalisaattori, sen jälkeen tehtiin pari ravirataa ja nyt siellä on hyväksytty peliautomaattilaki mikä antaa oikeuden näihin yksikätisiin rosvoihin raviradoille. Ja niiden tuotosta osa menee hevoskilpailujen palkintoihin. Niinpä osavaltion kilpailutoiminta ja kasvatus ovat entistä rajummassa nousussa.
Muissa peliautomaattiosavaltioissa nousu on jo ajat sitten tasaantunut, mutta toki automaattien tuotot pitävät lajin hyvin hengissä New Yorkissa, Pennsylvaniassa ja Delawaressa.
HUONOSTI, oikein todella huonosti menee sitten Kanadan Quebecissä. Siellä epäillään, että provinssi on tappamassa koko lajia jotta vaan saisi Montrealin raviradan 50 hehtaarin maat muuhun = rakennuskäyttöön. Rata, mikä ennen ajoi kuutena päivänä viikossa, ajaa nyt pikkurahasta kerran viikkoon. Homma on helppoa: raviurheilun ja provinssin välinen rahanjakosopimus jätettiin tekemättä. Seurauksena kaikki osavaltion siitosoriit ovat myynnissä, mm. Suomeen on tehty tarjouksia, valmentajat luikkivat pois Ontarioon jos pystyvät, kasvattajat lopettavat tammojaan ja ihmettelevät mitä tehdä varsoille kun osavaltion huutokauppa jäi pitämättä. Kukaan ei näet osta hevosia.
Ohion suuri kasvattajaosavaltio kärvistelee kun siellä ei ole saatu peliautomaattilakia. Radat menettävät hevosia Indianaan, Pennsylvaniaan jne. Samalla katoavat kasvattajat ja parhaat siitosoriit. Ja kun ravien taso on laskenut, pelitkin laskevat. Niinpä USA:n ennen suurin raviosavaltio on pahassa liemessä.
New Jersey kukoisti pitkään Meadowlandsin voimin. Ei kukoista enää. Syynä on paljolti se, että siellä ei ole hyväksytty pelikasinoiden vastustuksen takia raha-automaattilakia mikä mahdollistaisi raviratojen uuden kukoistuksen koventuneessa kilpailussa. Kasinoiden radoille tästä hyvästä maksama korvaus ei enää riitä kilpailussa.
Niinpä New Jerseyssä on enää puolen tusinaa ravurisiitosoritta, hyvää tosin. Yankee Glide on viimeisin minkä lähtö on ilmoitettu. Se menee Pennsylvaniaan, jossa tosin sielläkään ei ole ainakaan vielä alkanut sellainen nousu, kuin peliautomaattien tulon uskottiin aiheuttavan.
Ja sitä rataa.
EUROOPPA sitten. Italiassa oli pitkä jakso jolloin raveja ei ajettu. Taaskin kyse oli rahasta. Heinäkuun jälkeen ei palkintoja maksettu, koska rahaa ei kuulemma ollut. Lopulta raveja ei ajettu. Kyse oli pohjimmiltaan siitä, että palkintoja oli maksettu vuosia liikaa, ja valtio veti liinat kiinni. No nyt on päästy sopuun, ja raveja ajetaan, mutta mihin suuntaan urheilu etenee, on toinen juttu. Sen sijaan, että rahaa maksettaisiin kilpailijoille, kasvattajien saama 20 prosentin osuus katsotaan liiankin suureksi, ja valtio vie samoin liikaa välistä. Italiakin muuten yrittää suojella omaa kasvatustaan vähän Ranskan malliin. USA:sta ei pystytä tuomaan enää siitosoriita kuten ennen, kiitos Group I -voittaja-vaatimuksen.
Hollanti, Belgia ja Saksa ovat käytännössä jo kuolleita ravimaina eikä Tanskankaan radoilla kummoisesti kumise verrattuna entiseen.
Ruotsissa on pitkään mennyt hyvin, ja edelleenkin siellä pelataan paljon. Silti kun tarkemmin katsotaan, raviurheilu on ennennäkemättömissä vaikeuksissa. Kun kaikki on kallistunut hillittömästi, on tammoja myyty minne on saatu menemään. Niinpä kasvatus on laskenut kuin lehmän häntä, amatöörivalmentajat häviävät ja keskusjärjestö STC on jo todennut, että sillä ei ole varaa tukea niin montaa ravirataa kuin nyt. Joitakin olisi lakkautettava. Yksi rata on jo ilmoittanut siirtävänsä päivänsä ajettavaksi toisella radalla. Jopa Solvalla on ilmoittanut palkintotason laskusta. Osa radoista menetti kilpailunsa talvella.
EIkä uusia siitosoriita ei ole kovin montaa USA:sta tuotu, kiitos hullusti kiristettyjen tuontivaatimusten. Toisaalta vastapainoksi on jopa ehdotettu johonkin EU-säännökseen vedoten, että omien ”puskaoriitten” jälkeläisten kilpailuoikeudet poistettaisiin 2010 lähtien!
Ja kaiken lisäksi pitkäaikainen status quo valtion kanssa on sortunut. Porvarihallitus ei ole suostunut entisenkaltaisiin rahanjakosopimuksiin, ja valtio tuppaa yleensä voittamaan. Kun vielä ulkomaiset peliyhtiöt kuppaavat markkinoita kilpailuvapauden nimissä minkä pystyvät, niin on siinä naapureilla ihmettelemistä.
SUOMEEN sitten tietysti tullaan seuraavaksi.
Raviradat pitivät palaveria syntyvien talousnäkymien edessä. Talous kun on heikentynyt paljon ennusteita nopeammin, jotain pitäisi tehdä. Parikymmentä maakuntaravirataa tekevät tänä vuonna (2008) noin 1,5 miljoonan euron nettotuloksen. Ensi vuonna (=2009) tulos olisi niiden omien tietojen mukaan vain 400 000. Rataa kohti se ei ole paljon, ja koska on joitakin mitkä tekevät hyvin voittoa, useimmat jäävät tappiolle. Ja 2010 olisi vielä huonompi vuosi.
Lisäksi viime vuosina ratojen velkaantumisaste on kasvanut, kiitos viiden vuoden aikana tehtyjen 10,8 miljoonan euron investointien.
Norjassa, suunnilleen samanlaisessa toimintaympäristössä tehtiin tutkimus, minkä mukaan raviradalla pitää olla vähintään 200 000 asukkaan pelialue, jotta se pitkän päälle voisi elää. Systeemi kun on menossa entistä enemmän etäpeliin. Tällöin Fintoto rikastuu ja raviradat köyhtyvät. Niinpä uskon, että ravirataverkostoon ja ratojen luokitteluun tullaan puuttumaan uudestaan.
Ihan yleisiin taustatietoihin vetoamalla voisin pyyhkäistä kolme rataa jo nyt Suomen ravikartalta. Jos näillä radoilla on vaikeuksia jo ennen lamaa, on vaikea kuvitella niiden nousevan laman aikana suosta.
Pikkuinen Vaasa olisi eka; siellä ei rataa oikeastaan enää ole kun katsomo paloi ja ainoakin V75-päivä meni. Uutta kaavailtua mailin rataa ei kannattaisi rakentaa naapurikuntaan miljoonakustannuksin, vaan yhdistää koko toiminta Seinäjoen kanssa ja myydä maat.
Forssa on kulurakenteellaan ja suurempien ratojen puristuksessa ollut elinkelvoton pitkään kaikesta Hippoksen tuesta huolimatta eivätkä pieleen menneet Kuninkuusravit auttaneet heikkoa taloustilannetta.
Torniokin on jo pitkään ollut niin heikosti hoidettu, että se menetti V75-päivänsä. Rata pitäisi yhdistää Ouluun, kaikki hyötyisivät siitä.
Jyväskylä on samoin pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta sitä ei uskalleta, eikä oikein kannatakaan lopettaa. Ei, vaikka toimitusjohtajaongelma tuntuu melkoiselta. Rovaniemeen pätee myös, että se on pidettävä pystyssä aluepoliittisista syistä.
Kuopio ja Lappeenranta eivät voi kovin hyvin. Joensuu ja Mikkeli kärsivät pienistä pelialueista mutta pärjäävät vielä tarkasti hoidettuina ja Mikkelin valttina on St Michel. Pori kuuluu samaan pikkupelialue-sarjaan. Turulla on ongelma verottajan kanssa etäpelitoiminnastaan, mutta muuten sillä menisi kohtalaisesti. Samoin Tampere pärjää. Päärata Vermolla menee kohtalaisen hyvin, kiitos V5-yksinoikeuden.
Taloudellisesti vahvoilla ovat ainoastaan Lahti ja Kouvola. Näistäkin Kouvolan ja Lahden ratoja ylläpitävät tahot kannattaisi yhdistää, jakaa pelialue Mikkelin, Lappeenrannan (?) ja Lahden kesken ja myydä ahtaasti Kouvolan kaupungin keskellä olevat maat sitten kun on nousukausi ja rakennushalukkuutta löytyy enemmän.
Kesäradat ovat luku sinänsä, ja Pohjanmaan pikkuradat. Ne pyörivät kesäratoina niin kauan kuin talkooväkeä löytyy.
Päälle tulee vaikka kuinka monta varsinaiseen hevosenpitoon liittyvää murhetta.
No synkältähän raviurheilun tulevaisuus siis näyttää. Taidan olla synkkämielinen pessimisti?
======================================================
Tuo ylläoleva on kirjoitettu 10. joulukuuta viime vuonna. Sen piti olla ensimmäisen alkuselityksen jälkeinen blogikirjoittamsien Varsinainen Lähtölaukaus. Se kuitenkin jäi julkaisematta ylipitkänä koska systeemi ei moista merkkimäärää sallinut. 3600 merkkiä oli tuolloin maksimi, ja tässä oli yli 8000.
Päivän toinen uutuus on, että nyt kommentointitoiminta on vihdoin mahdollista. Tosin tekstit julkaistaan moderoituina. Niin että asiaa, pliis, eikä henkilökohtaisia solvauksia.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.