11.03. klo 15:52
Kalevi Moilanen
Tuli oltua oopperassa.
En suinkaan ollut ensimmäistä kertaa, joten en yllättynyt, että sen ymmärtäminen on vaikeaa. Kyseessä oli Giacomo Puccinin 1900-luvun alussa säveltämä Madama Butterfly.
Siinä amerikkalainen laivastoluutnantti syyllistyy tupla-avioliittoon ja tekee lapsen japanilaisvaimolle. Hylkää tämän sitten ja tulee vuosien kuluttua amerikkalaisvaimon kanssa japanilaiskotiinsa. No japanilaisvaimo tekee kunniansa säilyttääkseen itsemurhan. Oopperan miespääosan laulava tyyppi on siis rontti.
Tuo on vielä tiivistetympi juoni kuin mitä luin käsiohjelmasta.
Ongelma numero yksi on, että oopperoissa lauletaan siihen tyyliin, että edes suomeksi lauletusta ei yleensä saa mitään selvää. Ongelma numero kaksi oli, että laulajat lauloivat - tai ainakin yrittivät - laulaa italiaksi. He kun olivat unkarilaisia. Kolmanneksi näyttämön päällä juokseva teksti oli unkarinkielinen, joten sen vilkuilu ei paljoa auttanut. Ja neljänneksi käsiohjelman tiivistelmä oli englanniksi eikä ehkä aivan parhaalla englannilla.
Niinpä sain lopullisen selon muutamista juonikoukeroista ja sivurooli-persoonista vasta luettuani kotona netistä.
Tuosta voisi luulla, että en pitänyt kokemuksesta.
Höpö höpö. Budapestin ooppera oli hieno kokemus! 1884 valmistunut Miklos Yblin suunnittelema aikansa modernein oopperarakennus on komea ja arkkitehtonisesti tyylikäs. Kun siirryimme Vaimon kanssa lämpiöstä portaikkojen kautta vaatenaulakoille ja edelleen saliin, niin Mikaeli tuntui - anteeksi nyt vaan - kovasti mitättömän vaatimattomalta.
Saliin mahtuu 1291 henkeä joista varmaan pääosa neljässä kerroksessa oleviin aitioihin. Paikalla oli arviolta hieman yli tuhat henkeä. Pääosa oli tavallisia ihmisiä tavallisen siisteissä vaatteissa, mutta oli useita nuoria minkkiturkkidonnia jotka olivat todella laittautuneet. Pakko oli ihmetellä miten edessämme istunut kaunotar pysyi pystyssä 15-senttisillä lyijykynän paksuisilla koroilla!
Vaikka kulta salissa kimalsikin, vilkaisu jalkoihin kertoi, että lattiaa ei oltu maalattu vuosiin. Tai sitten kulutus on kova. Harmaa lautalattia oli auttamattoman kulunut. Ja tuolit, ne olivat käytännössä puupalleja ja ahtaita sellaisia. Liekö alkuperäiset nekin? Ei salissa paleltanut, tuolien alta hönki lämmintä liiaksikin. Ei siis ihme, jos ensimmäisen näytöksen jälkeen janoinen kansa törmäsi baaripuolelle, ja nikotinistit Andrassylle avautuvalle isolle ulkoparvekkeelle.
Itse esitys oli OK. Budapestin ooppera esittää kuutena iltana viikossa ohjelmistoa mikä on koottu yli 30:stä repertuaarissa olevasta oopperasta. Maaliskuun ohjelmistossa on yhdeksän eri oopperaa!
Noh, naissolisteja on 21 ja miessolisteja 20, esityksissä tarvittaessa olevia entisiä solisteja parikymmentä ja vierailijoita listalla sata. Kuorossa on 130 nimeä ja orkesterissa 180. Riittää siinä väkeä useampaan esitykseen.
Madama Butterflyn päärooleissa on käsiohjelman mukaan kolmoismiehitys, mutta luutnantti Pinkertonina lauloi nelonen, vierailija Attila Fekete, mikä kävi ilmi ohjelman välissä olleesta lehdykästä. Ehkä inhottavan tyypin takia hän ei aplodeja aarioistaan kerännyt. Cio-Cio-San eli Madama Butterfly, Tünde Franko sai toisen näytöksen alun aariastaan sentään komeat väliaplodit. Samoin loppuaplodit kertoivat, kenen puolella yleisö oli.
No mitä lysti maksaa? Ei oikeastaan paljon mitään, jos tinkii paikkojen laadusta. Istuimet oli luokiteltu kahdeksaan hintaluokkaan välillä 300 – 16.900 forinttia, ja lipputoimisto myi meille turisteille toiseksi parhaat tiketit, rivi yhdeksän keskelle. Hinta oli yhteensä 22 400 forinttia eli kai kuutisenkymppiä euroissa.
Sitä taas mitä se lopulta maksaa, on vaikea sanoa, koska forintin kurssi laski neljän päivän matkan aikana kuin lehmän häntä. Mitä lie sitten kun summa luottokortilta veloitetaan!
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.