09.04. klo 15:51
Kalevi Moilanen
Hevostalli.netissä on pitkä keskustelu otsikolla Moilanen Kalevi.
Olen hämmästynyt.
En toki sitä, että keskutellaan, vaan että vasta nyt. Jokunen vuosi siten ennen Joensuun luentoa mielipiteet leiskuivat samaisella palstalla jo viikkoa ennen luentoa ja vielä sen jälkeen. Nyt taisi olla ketjussa viitisen lyhyttä asiallista viestiä ennen kuin se häipyi alas.
Luento oli torstaina 26.3. ja paikalla oli varmaan satakunta henkilöä. Keskustelua ei syntynyt. Maaseudun Tulevaisuus teki asiallisen neljän palstan jutun. Keskustelua ei edelleenkään syntynyt. Ajattelin jo, että oliko se niin viisaasti tai tylsästi luennoitu, että kukaan ei edes viitsi kommentoida.
No sitten kaksi viikkoa myöhemmin Hevosurheilu julkaisi lyhyen yksipalstaisen tiivistelmän, ja johan riemu repesi. Viisikymmentä viestiä alta puolen päivän, ja nyt jo 82. Ihan oikeasti mietin, onko Hevosurheilun lukijat muita tyhmempiä tai riidanhaluisempia. Toki osa lukijoista oli ymmärtänyt luentoni pointin, mutta muutamat tuntuvat tahallaan ymmärtävän väärin. Tai sitten ovat ihan oikeasti tyhmiä, mitä keskustelijat eräistä nimimerkeistä epäilivätkin.
Joten sanottakoon vielä muutamia luentoni alussa mainitsemiani asioita, joita jutuissa ei mainita koskaan. Korostan näitä aina: Olen teoriahevosmies. Ei mulla ole kerrostalossa tilaa kasvattaa hevosia, mutta olohuoneessa on noin 40 hyllymetriä hevospaperia ja muuta -materiaalia. Rahaa ei ole niin paljon että voisin ostaa niitä maailman huipputammoja, mistä mulle aina vinoillaan, eikä varaa pitää halpoja ja huonoja. Enkä ole lottotyyppi.
Toiseksi korostin, että hevosen kilparadoilla esittämästä hyvyydestä tai huonoudesta 65-70 prosenttia on ympäristön vaikutusta, kasvatuksen, ruokinnan, valmennuksen, kilpailuttamisen yms. aikaansaannosta. Minä puhuin vain siitä vähemmistöstä, suvusta. Useimmilta haukkujilta menee tämä aina ohi, oman osuuden merkitys.
Ja kolmanneksi sanoin: Kaikkiin sääntöihin on poikkeuksia. En minä niitä jalostuksen lainalaisuuksia kesksi, vaan olen lukenut ne viisaampien tutkijoiden kirjoista. Jos edes joku olisi lukenut vaikkapa 35-sivuisen kirjasen Ruotsin jalostuksesta ja orinäyttelyistä (Avelsvärderin av travhingstar), niin ymmärtäisi paljon enemmän oriin valinnasta ja sen merkityksestä.
Mutta Hevostalli.netissä vaan jotkut viisastelijat yrittää todistaa maapalloa litteäksi ja Turnpike Tayloria hyväksi isäoriiksi sen yhden jälkeläisen perusteella. Jos Swift Americanin ja Bid Or Passin kaltaisille mitättömyyksille vieläkin löytyy puolustelijoita, niin ... noh, ”uskonto 10 ja matematiikka 4”, sehän se kuulemma on hevosmiehen koulutodistuksessa. Kuka se Viisas olikaan, joka sanoi että Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku?
En minä missään ole kieltänyt harrastamasta vaikka millä tasolla, enkä minä yhden yksittäisen hevosenomistajan tamma- tai orivalinnasta ole huolestunut, vaan koko maan kasvatuksen tasosta. Emme ole lähestymässä milliäkään Ruotsin jalostuksen tasoa nykyisellä meiningillä jossa suuri osa kasvattajista ei edes yritä panostaa laatuun.
Olen aina yrittänyt saada ihmiset ajattelemaan, mitä he voisivat tehdä, jotta heidän oman kasvatuksensa taso nousisi. Se, että meikäläistä haukutaan, ei sitä nosta. Eikä haukku haavaa tee. Mulle on 32 vuoden aikana kehittynyt aika paksu nahka toimittajan hommissa. Ja on mulle v-ltu aiemminkin näistä hevosluennoista. Enemmän moinen muutamien nimimerkkien kovakalloisuus masentaa.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.