30.10. klo 14:56
Kalevi Moilanen
Tuli tuossa taas oltua USA:ssa ja paksun paperi- ja katalogipinon läpikäyminen on vienyt aikaa, saatikka Euroopan raviuutisten tasalle pääseminen.
Sen jälkeen tekniset ongelmat ovat estäneet blogin läpisaamisen, joten tämä alkaa olla vanhaa tietoa.
Meillä puhutaan kuinka USA on lamassa, mutta ei sitä paikan päällä näkynyt. Lexington oli niin täynnä toinen toistaan isompia ja ylipursuavia autoja, että huh. Raveista lähtiessäni alle kilometrin matkaan meni puoli tuntia. Ei kannata paljoa ruuhkista Suomessa puhua…
Totta kyllä floridalainen kaverini totesi, että lama ei näy Lexingtonissa likikään siihen tyyliin kuin vaikkapa Miamissa ja muualla Etelä-Floridasssa. No ehkä hieman aiempaa enemmän oli Vuokrattavana -kylttejä ja ostoskeskuksissa tyhjää myymälätilaa. Toki työttömyydestä ja sen seurauksista kirjoitettiin lehdissä.
Toinen puheenaihe oli luonnollisesti H1N1 eli sikainfluenssa. Se näkyi siten, että vähän joka paikassa huutokauppapaikan vessoista lentoaseman yleisöhalleihin oli desinfiointinestepulloja.
Suomalaisia ei Lexingtonissa paljoa näkynyt. Vanhat vakioasukit Esa Lahtinen ja Timo Yli-Panula olivat vain osan aikaa, Martti Ala-Seppälä veti neljän hengen porukkaa, Osmo Vatanen oli naisystävineen ja ruotsalaisporukoiden mukana tuli pari suomalaista. Lisäksi oli muutama hevosenhoitaja ja Huntertonilla harjoittelemassa olleet hevosenhoitajaoppilaat.
No sitten vähän hevosistakin. Lupasin hevostalli.netissä kommentoida muutamia asioita mitä Miksu ansiokkaassa blogissaan oli tuonut esille sunnuntailta. (Voisi kyllä näissä eurooppalaisten jutuissa mainita, että yli puolet myydyistä varsoista oli peitsareita, ja samalla kuinka niillä meni.)
Suomeen ei suinkaan ole tulossa hankolaisen Annette Sundqvistin 5000 dollarin ostos. Hän oli työskennellyt Walnut Hallin oriiden hoitajana, kuten Hevosurheilu mainitsi, mutta oli jättänyt homman ja kaavaili valmentajaksi ryhtymistä. Niinpä Jonas Czernysonin kasvatti jää sinne treenattavaksi.
Ja sitten pari sanaa Jean-Perre Duboisin ostoista ja myyneistä. Duboisilla oli Dreamwithme Stablen eli Ecurie Reve Avec Moin nimissä agenttifirma Preferred Equinen suojissa myytävänä viisi Dream-hevosta.
Andover Hallin tytär numero 395:stä hän oli jo etukäteen sanonut, että jos hinta jää alle 60.000, se huudetaan sisälle. Numeroa 395 ei edes näy virallisessa, paikan päältä ottamassani tulosliuskassa. Sen kuittaushinta nousi 45.000 dollariin. Joka tapauksessa Horsemanin tuloksissa esiintyvä "Scuderia Bolgheri" kertoo, että sisään meni.
611 meni kaupaksi Lindy Farmille 32.000 dollarilla. Tämä, kuten kaksi seuraavaakin, oli Duboisin omasta Daguet Rapide –oriista.
623:n ostajaksi merkittiin Axel Wend Sveitsistä hintaan 30.000 taalaa. Wend on Duboisin suuri asiakas ja liiketuttu.
751 oli tarkastuskommenttini mukaan niin "mitätön maatiaispätikkä", että Annette Lorentzon eli John-Erik Magnussonin tytär sai sen kympillä.
676 oli peitsariori Cambestistä. Hinnaksi merkittiin 60.000 ja ostajana Nadja Dzambor agenttina Axel Wendille. Nadja on toinen Duboisin "valmentajista" Rapakon takana. Hän kuittasi myös numeron 641 Dream With Me Stablelle osoitteella "Quebec Paris, KY".
Asiaan liittyy myös Saga Farm. Sen agenttimyynneistä Cambestin varsa 697 päätyi Dream With Me Stablelle 7000 taalalla.
Ja huutokaupan neljännen Daguet Rapiden varsan, numero 622 , ostaja oli Marie Ortolan, Duboisin Kentuckyn Paris’issa olevan D Farmin "vastuuhenkilö". Noh, pahat kielet sanovat näille naisille muitakin titteleitä.
Eli näin se piiri pieni pyörii ja hintoja hilataan ylöspäin.
Eivät nämä tietenkään ainoat hinnanvedätykset olleet. Lindy Farmkin veti erästä kasvattiaan 90.000 taalaan ja sitten huudatus aloitettiin taas 10.000:sta. Hans Enggren kuittasi suoraan kasvattinsa omalla nimellään ja muita vastaavia oli useita.
Kentuckiana Farms sentään merkkautti kahdeksan hevosen kohdalle että RNA, eli hinta ei noussut asetettuun minimiin, ja varsa meni siten sisälle. Niinpä alkuperäisissä tuloksissa sanottiin 800 myytyä, mutta päivää myöhemmin huutokauppafirman pomon haastattelussa sanottiin myydyksi 792 varsaa.
Että ota nyt selvää mikä oli lopullinen "oikea" tulos".
Kaikkiaan eurooppalaislähtöiset nimet kuittasivat huikean määrän hevosia. Jimmy Takterin nimi oli 19 kertaa tulosliuskoissa, Ole Bachin 15, Annette Lorentzonin 10.
Muista rapakon takana valmentavista Continental kuittaisi viidesti, Trond Smedshammer kuudesti, tanskalainen Cowboyland neljä varsaa, norjalainen Frode Fladen aloittaa Floridassa tallinpitoa kolmella kuittauksellaan, Takterilta viime vuonna lähtenyt Björn Noren kuittasi pari ja muiden nimiin kuitattiin noin 40 varsaa. Yhteensä siis liki 100 eli huutokaupasta peitsaritkin huomioiden noin joka kahdeksas.
Ei näistä läheskään kaikki tule Eurooppaan koskaan, koska joukossa on puolentusinaa peitsariakin. Eurooppalainen kotimaa annettiin vain 21:ssä ostossa. Kokonaismäärä on silti huima ottaen huomioon, että Ruotsissa, Suomessa ja Italiassa oli juuri omat huutokaupat. Hevosurheilussa mainituista neljästä suomalaisostosta vain yksi tulee Suomeen.
No Harrisburgiin on maraskuun alussa lähdössä enemmän porukkaa, mutta sieltä tulee enemmän siitostammoja.
Tuli tuossa taas oltua USA:ssa ja paksun paperi- ja katalogipinon läpikäyminen on vienyt aikaa, saatikka Euroopan raviuutisten tasalle pääseminen.
Sen jälkeen tekniset ongelmat ovat estäneet blogin läpisaamisen, joten tämä alkaa olla vanhaa tietoa.
Meillä puhutaan kuinka USA on lamassa, mutta ei sitä paikan päällä näkynyt. Lexington oli niin täynnä toinen toistaan isompia ja ylipursuavia autoja, että huh. Raveista lähtiessäni alle kilometrin matkaan meni puoli tuntia. Ei kannata paljoa ruuhkista Suomessa puhua…
Totta kyllä floridalainen kaverini totesi, että lama ei näy Lexingtonissa likikään siihen tyyliin kuin vaikkapa Miamissa ja muualla Etelä-Floridasssa. No ehkä hieman aiempaa enemmän oli Vuokrattavana -kylttejä ja ostoskeskuksissa tyhjää myymälätilaa. Toki työttömyydestä ja sen seurauksista kirjoitettiin lehdissä.
Toinen puheenaihe oli luonnollisesti H1N1 eli sikainfluenssa. Se näkyi siten, että vähän joka paikassa huutokauppapaikan vessoista lentoaseman yleisöhalleihin oli desinfiointinestepulloja.
Suomalaisia ei Lexingtonissa paljoa näkynyt. Vanhat vakioasukit Esa Lahtinen ja Timo Yli-Panula olivat vain osan aikaa, Martti Ala-Seppälä veti neljän hengen porukkaa, Osmo Vatanen oli naisystävineen ja ruotsalaisporukoiden mukana tuli pari suomalaista. Lisäksi oli muutama hevosenhoitaja ja Huntertonilla harjoittelemassa olleet hevosenhoitajaoppilaat.
No sitten vähän hevosistakin. Lupasin hevostalli.netissä kommentoida muutamia asioita mitä Miksu ansiokkaassa blogissaan oli tuonut esille sunnuntailta. (Voisi kyllä näissä eurooppalaisten jutuissa mainita, että yli puolet myydyistä varsoista oli peitsareita, ja samalla kuinka niillä meni.)
Suomeen ei suinkaan ole tulossa hankolaisen Annette Sundqvistin 5000 dollarin ostos. Hän oli työskennellyt Walnut Hallin oriiden hoitajana, kuten Hevosurheilu mainitsi, mutta oli jättänyt homman ja kaavaili valmentajaksi ryhtymistä. Niinpä Jonas Czernysonin kasvatti jää sinne treenattavaksi.
Ja sitten pari sanaa Jean-Perre Duboisin ostoista ja myyneistä. Duboisilla oli Dreamwithme Stablen eli Ecurie Reve Avec Moin nimissä agenttifirma Preferred Equinen suojissa myytävänä viisi Dream-hevosta.
Andover Hallin tytär numero 395:stä hän oli jo etukäteen sanonut, että jos hinta jää alle 60.000, se huudetaan sisälle. Numeroa 395 ei edes näy virallisessa, paikan päältä ottamassani tulosliuskassa. Sen kuittaushinta nousi 45.000 dollariin. Joka tapauksessa Horsemanin tuloksissa esiintyvä ”Scuderia Bolgheri” kertoo, että sisään meni.
611 meni kaupaksi Lindy Farmille 32.000 dollarilla. Tämä, kuten kaksi seuraavaakin, oli Duboisin omasta Daguet Rapide –oriista.
623:n ostajaksi merkittiin Axel Wend Sveitsistä hintaan 30.000 taalaa. Wend on Duboisin suuri asiakas ja liiketuttu.
751 oli tarkastuskommenttini mukaan niin ”mitätön maatiaispätikkä”, että Annette Lorentzon eli John-Erik Magnussonin tytär sai sen kympillä.
676 oli peitsariori Cambestistä. Hinnaksi merkittiin 60.000 ja ostajana Nadja Dzambor agenttina Axel Wendille. Nadja on toinen Duboisin "valmentajista" Rapakon takana. Hän kuittasi myös numeron 641 Dream With Me Stablelle osoitteella ”Quebec Paris, KY”.
Asiaan liittyy myös Saga Farm. Sen agenttimyynneistä Cambestin varsa 697 päätyi Dream With Me Stablelle 7000 taalalla.
Ja huutokaupan neljännen Daguet Rapiden varsan, numero 622 , ostaja oli Marie Ortolan, Duboisin Kentuckyn Paris’issa olevan D Farmin "vastuuhenkilö". Noh, pahat kielet sanovat näille naisille muitakin titteleitä.
Eli näin se piiri pieni pyörii ja hintoja hilataan ylöspäin.
Eivät nämä tietenkään ainoat hinnanvedätykset olleet. Lindy Farmkin veti erästä kasvattiaan 90.000 taalaan ja sitten huudatus aloitettiin taas 10.000:sta. Hans Enggren kuittasi suoraan kasvattinsa omalla nimellään ja muita vastaavia oli useita.
Kentuckiana Farms sentään merkkautti kahdeksan hevosen kohdalle että RNA, eli hinta ei noussut asetettuun minimiin, ja varsa meni siten sisälle. Niinpä alkuperäisissä tuloksissa sanottiin 800 myytyä, mutta päivää myöhemmin huutokauppafirman pomon haastattelussa sanottiin myydyksi 792 varsaa.
Että ota nyt selvää mikä oli lopullinen "oikea" tulos".
Kaikkiaan eurooppalaislähtöiset nimet kuittasivat huikean määrän hevosia. Jimmy Takterin nimi oli 19 kertaa tulosliuskoissa, Ole Bachin 15, Annette Lorentzonin 10.
Muista rapakon takana valmentavista Continental kuittaisi viidesti, Trond Smedshammer kuudesti, tanskalainen Cowboyland neljä varsaa, norjalainen Frode Fladen aloittaa Floridassa tallinpitoa kolmella kuittauksellaan, Takterilta viime vuonna lähtenyt Björn Noren kuittasi pari ja muiden nimiin kuitattiin noin 40 varsaa. Yhteensä siis liki 100 eli huutokaupasta peitsaritkin huomioiden noin joka kahdeksas.
Ei näistä läheskään kaikki tule Eurooppaan koskaan, koska joukossa on puolentusinaa peitsariakin. Eurooppalainen kotimaa annettiin vain 21:ssä ostossa. Kokonaismäärä on silti huima ottaen huomioon, että Ruotsissa, Suomessa ja Italiassa oli juuri omat huutokaupat. Hevosurheilussa mainituista neljästä suomalaisostosta vain yksi tulee Suomeen.
No Harrisburgiin on maraskuun alussa lähdössä enemmän porukkaa, mutta sieltä tulee enemmän siitostammoja.
Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.