Hae/kommentoi

‹ Takaisin blogeihin

On sitä bändikulttuuria Mikkelissä!

HYI HYI ARVOISALLE kaupunginjohtajallemme, joka meni Hesarin Nyt-liitteessä väittämään, ettei Mikkelissä ole bändikulttuuria. On henkistä laiskuutta vastata myöntävästi toimittajan epäsuoraan kysymykseen, ettei tule mieleen mikkeliläisiä rockyhtyeitä. Jos toimittaja onkin niin tietämätön, niin kaupunginjohtaja ei saisi silti myönnellä, että niinhän se on…
Ei näin, vaan valtakunnallisissa tiedotusvälineissä pitää laukoa positiivisesti, että kyllä on. Juuri nytkin meillä on osoituksena valtakunnalliset jazzpäivät, ei niitä saisi tänne ilman aktiivista toimintaa ja sillein.
Ja siksi toisekseen, Mikkelissä juuri oli ollut tapahtuma joka todisti siitä bändikulttuurista. Luettelepa Kimmo joku toinen tämän kokoinen kaupunki, missä soittaa KOLME 1960-luvun alussa perustettua bändiä tuon ajan rockia, poppia ja rautalankaa! Ja pitävät perinnettä yllä myös soittamalla vuodesta toiseen yhdessä!
Ja kaiken lisäksi tänäkin vuonna Naisvuoritalo oli täpötäynnä todistajia. Eli kovasta menosta nauttivia ihmisiä, kaupunkilaisia. Älä siis Kimmo anna jatkossa väärää todistusta kaupunkilaisistasi, ja kaupungista!
Ja vaikka oletkin niin nuori, että et ole kokenut tuota 60-lukua, niin on niitä nuorempiakin bändejä vinot joukot. Mene joskus kellareihin kuuntelemaan.
Mutta mitä Mikkeli on tehnyt tuon bändikulttuurin edistämiseksi? Sanoisin, että EI MITÄÄN. Kaupungin palkkalistoilla on kyllä tusinan verran klassisen musiikin soittajia, ja sitä puolta opetetaan musiikkiopistossa, mutta entäs ne bändipuolen soittajat? No ehkä lentoaseman päällikkö voisi kelvata vastaukseksi, Raimondin rumpali kun on. Ja olisiko kansalaisopiston Krisu?
Ainakin he voisivat valistaa kaupunginjohtajaamme.

TÄMÄ KLASSISEN puolen institutionaalinen ylivalta on ollut niin pitkään voimissaan, että ehkä se on sokaissut Mikanderimmekin.
Muistan kun joskus 80-luvulla tein sivun jutun tästä Mikkelin musiikkielämän yksipuolisesta tuesta. Kari Hurtola oli jo sen taittanut, kun päätoimittaja sanoi, että sitä ei voi julkaista. Olin tutkinut aihetta yliopistossa, ja osasin luvut. Virheitä ei ollut. Vaan faktoilla mielipiteeni todistelu ei sopinut tälle ylätason, establishmentin edustajalle.
No juttu julkaistiin lopulta kaupunkilehdessä kahdessa numerossa Amerikan matkani aikana. Palatessani sain vanhan polven päätoimittajaltamme niin perusteelliset haukut, että en kai koskaan. Kehtasinkin kirjoittaa moista klassisen musiikin ylivallasta. Ja vielä julkaista moisen.
Asenne, ja rahanjako ei ole muuttunut. Ja sitten kummastellaan, että ”bändikulttuuria ei ole, ja nuoret taiteilijatkin loistavat poissaolollaan.”
Pitäisi miettiä onko näin, ja jos oikeasti on, miksiköhän!

OLIN TUOSSA todistamassa toistakin bändikultturitapahtumaa tuon rautalankajuhlan lisäksi. Täällä Kuopiossa soitti UMO laulusolistinaan Sami Pitkämö. Kaveri tunnetaan kai paremmin Tanssii tähtien kanssa –orkesterin johtajana, mutta hän on armoitettu muusikkko, big band –fani, sovittaja ja laulaja.
Niin, UMO. 17 soittajaa, Suomen ainoa vakituinen ammattimainen big band. On kulttuuriteko viimeisen päälle, että vuodesta 1975 toiminut kokoonpano on edelleen hengissä. Ei ihme, jos jatkuva yhteissoitto on tehnyt siitä erään Euroopan parhaista big bandeista.
Joku voi tietysti arvostella, että sehän on vanhanaikainen, raskas kokoonpano. Olkoon, mutta maamme on täynnä isoja vielä raskaampia kaupunginorkestereita joita verovaroin pidetään yllä. Kyllä maamme ainakin yhden big bandinkin ansaitsee.
Ja sitä paitsi UMO oli hyvä, ja Sami Pitkämö turhaan hieman tuntematon ja aliarvostettu suuren yleisön silmissä. Mies on nimittäin niin hyvä muusikko ja viihdelaulaja, että idols- ja tangokuninkaallistähdet tulevat kaukana perässä taidoiltaan.
MUTTA TIEDÄN kyllä yhden ainakin yhtä hyvän soittajan, sovittajan, bändin johtajan ja laulajan, uskomattoman tunteellisen äänen omaavan kaverin. Soololaulajana hän pitää turhaan ääntään piilossa, vaikka johtaakin muutamaa lauluyhtyettä.
Kaiken lisäksi kaveri on Mikkelistä.
Jos olisin illan juontaja, kuuluttaisin: Hyvät naiset ja herrat, Krystian Tesarczyk. Krisu, ole hyvä!

Kommentoi

Kommentit:

PIÄ VAA HEVOSISTAS HUOLTA KU ET MUUTA YMMÄRRÄ

Hyvä kirjoitus! En ole vieläkään saanut mahdollisuutta tarjota paria tuoppia Outsiders-kuvista vuodelta olikohan 1996. Kyllähän tässä kokoajan soitellaan ja keikoilla käydään Mikkelissä ja lähikaupungeissa. Itse ollaan kaikki vehkeet ja vuokrat maksettu. Olisi kyllä hyvä tuntea pari silmäätekevää, niin ehkä saisi avustusta vaikkapa levyntekoon ja ilmaiset soittokämpät jne. Sitten voisi istua Keskusbaarissa ja olla "rockmuusikko" ja hengata Mikkelin ELÄVÄN MUSIIKIN yhdistyksen kavereiden kanssa. Youtubesta löytyy Spitfires ja Rockhouse Strutters-livevetoja. En tiedä, mitä tässä yritän sanoa, mutta rockia harrastellaan ja kämppänä Rokkalan tornitalo 3. Terveisin: jukka.kuitunen@pp.nic.fi

Hyvä Kale Tervehdyksellä tarkoitan, että hyvä juttu ja hyvä sinä. Näin yhtenä mikkeliläisenä bändikulttuurin edustajana voin vain yhtyä mielipiteeseesi. Kaupunginjohtaja ei tiedä asiasta herttaisen pölähtämääkään. Hienoa, että pidit puoliamme. Olisit kuitenkin voinut mainita Melmun merkittävän osuuden ja 1980-luvun Dinosaurockit. Jari Valanta edelleen kitaristi ja laulaja.

Aiheesta on 3 kommenttia

Kalevi Moilanen

Kale kirjoittaa raveista, hevosista ja elämästä.

Muut artikkelit