Sunnuntai, 22. tammikuu 2017
Visa

Blogi: keräilykortteja ja koulumuistoja

24.10.201620:50
  • Suuret ja pienet pelit - Ville Niskanen

En muista ihan tarkkaan, mistä kaikki alkoi. Yht’äkkiä kuitenkin pojalla jos toisellakin alkoi koulurepussa kulkea mukana myös keräilykorttikansio. Luultavasti jokainen välitunti meni kauppaa tehdessä.

Siivoilin vanhoja kaappeja ja löysin muutaman korttikansion. Lisäksi hieman epämääräisen näköinen pahvilaatikko sisälsi lisää keräilykortteja. Seasta löytyi muun muassa vuoden 1994 jalkapallokortti, jossa on Jokke Kangaskorven kuva. Tätä korttia jäin katsomaan vähän pidemmäksi aikaa. Hieno pelaaja.

Tällainen varsin vahva ajankuva palasi väkisinkin mieleen, sillä ala-asteen luokkakokous on pian edessä. Muistelimme Länsi-Savossakin sittemmin kesätoimittajana työskennelleen Kimmo Vainikaisen kanssa korttibuumia Jatkoajan kolumnissa vuosia sitten. Hirvittää ajatellakin, kuinka paljon rahaa silloin noihin upposi. 1990-luvun lamavuosina monella perheellä oli muutenkin tiukkaa.

NHL-kortit, kuten myös toki NHL-pelisarja, opettivat monen suomalaispojan seuraamaan taalaliigan pelejä.
Omat suosikkikorttini olivat maalivahdit. Jos olisin maalivahti, olisi räpylä oikeassa kädessäni. Tämä selittänee sen, miksi kansioista löytyi paljon muun muassa Tampa Bayn maalia vartioineen Daren Puppan ja Pittsburgh Penguinsin veskarin Tom Barrasson kortteja. Epäisin jopa, että Tampa Bay Lightning olisi ollut tuolloin suosikkijoukkueeni.

Nykyisin NHL:stä on vaikea nimetä joukkuetta, jota kannattaa, joten seuraan sarjaa lähinnä yleisestä mielenkiinnosta jääkiekkoon. Pelaajat tosin tuntee edelleen hyvin, kiitos sen että NHL 17 piti tietenkin hankkia. Taannoiseen Madden 17 -avautumiseeni viitaten voisin muuten sanoa, että tämäkin peli on pahuksen vaikea oppia!

Pohdiskelin hyvän tovin, olisiko kansioista löytyvien korttien arvo mahdollisesti noussut vuosien aikana. 1990-luvulla NHL-kaukaloihin tulleet pelaajat ovat hyvinkin suurilta osin lopettaneet, joten jokunen tulokaskorttihan saattaisi olla arvossaan!

Sitten luin tämän Helsingin Sanomien jutun.

Korttibuumi taittui ja kupla puhkesi. Baseball-lakko vuonna 1994 ja NHL:n työsulku vuosina 2004—2005 aiheuttivat korttimarkkinoille takaiskuja. Nähtävästi moni tuon ajan korttimerkeistä on kadonnut kokonaan.

Kokoelmistani löytyy myös puhelinkortti, eräs 1990-luvun ilmiö muuten tuokin, jossa on Saku Koivun kuva. Kortteja on painettu ilmeisesti jokunen tuhat kappaletta. Kortti on käyttämätön, koska minulla ei juurikaan ollut syytä höpötellä Moision koulun seinässä olleeseen korttipuhelimeen.

Muistan lukeneeni Jääkiekkolehdestä jutun, missä kerrottiin montrealilaisen keräilykorttiliikkeen maksaneen edellämainitusta kortista toista tuhatta Kanadan dollaria. Ja mikä onkaan tilanne nyt: huuto.netissä vastaavan kortin hinta on 24 euroa!

Ei siis ilmeisesti kannata suunnitella Pohjois-Amerikan reissua sen varaan, että sen rahoittaisi myymällä tuon kortin.

Olin kirjoittamassa vielä tähän, että mikäli nyt elettäisiin 1990-lukua, niin luuhaisimme pikkupoikina jäähallilla korttipinojen kanssa nimikirjoituksia keräten. Mutta oppia ikä kaikki! Keräilykortit eivät ole kadonneet, sillä SM-liigan korttisarja löytyy tällekin kaudelle.

Mikkelissä oli pari alan erikoisliikettä. Lisäksi kortteja sai parhaimmillaan lähes jokaisesta kioskista tai kaupasta. Lelukauppa Muppela taisi olla oma vakiopaikkani, jonne kaikki ylimääräinen raha sitten upposikin. Mutta ei voi sanoa, etteikö tämä olisi myös hieno muistikuva tuolta lopulta varsin huolettomalta ajalta!

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

21.01. 17:48
20.01. 20:30
20.01. 14:00
19.01. 14:00

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä