Keskiviikko, 29. maaliskuu 2017
Jouni, Joni, Joonas

Mestis-muistikuvia, osa 1: hulinaa Turussa

25.06.201600:01
6
  • Suuret ja pienet pelit - Ville Niskanen

Jukurien liigakausi lähestyy vääjäämättä. Niin myös lomani, joka on jossain vaiheessa ensimmäisellä SM-liigan maajoukkuetauolla. Viikko sitten myyntiin tulivat irtoliput kauden ensimmäisiin peleihin. Itsekin niitä pari kappaletta ensimmäiseen matsiin ostin, vaikka olisihan tuon ehtinyt näköjään myöhemminkin. Kun nyt en jaksa ihmetellä Haka-tanssista syntynyttä pientä poruakaan, niin muistellaanpa menneitä. Otsikoin tekstin osa 1, koska näitä tarinoita riittänee useampaankin tekstiin. Kuinka moneen, se jää nähtäväksi.

Syksyllä 1998 saimme vapaaliput Jukurien 2. divisioonan peliin. Menimme uteliaana paikalle ja totesimme matsin viihdyttäväksi tapahtumaksi. En muista enää, ketä vastaan matsi oli. Mieleen jäi muuan Niko Kantelinen. Hirvittävällä asenteella töitä painanut väkkärämäinen laitahyökkääjä taklasi reilusti itseään isomman kaverin levyksi.

Menimme uudelleen, koska vapaalippupolitiikka oli tuolloin varsin salliva. Seuraavalla kaudella ei lippuja enää ollut samaan malliin saatavilla, mutta peleissä käytiin silti. Näkisin niin, että tällä tavalla jääkiekko myytiin mikkeliläisyleisölle.

Paria syksyä myöhemmin edessä oli Mestikseksi muuttunut divari. Kaudesta ei oikein tiedetty, mitä odottaa mutta jukurijoukkue tiedettiin hyväksi. Joukkue itse tavoitteli lehtemme kertoman mukaan sijoitusta runkosarjan neljän parhaan joukkoon. Kuten tiedämme, tavoite täyttyi melko kevyesti. Sitten edessä olivat finaalit.

Teksti-tv kertoi ensimmäisen ottelun tuloksen: Jukurit voitti! Perhana, tästähän voi tulla jotain. Seuraavan ottelun Kalevankankaalla ratkaisi TuTon Tommi Hannus. TuTo voitti myös kotonaan, mutta neljännessä finaalissa Jukurit tasasi puntit.

Seuraavana aamuna kaveri soitti, lähtisinkö bussimatkalle Turkuun viidenteen ja ratkaisevaan peliin. Mikäpä ettei, tuumasin.

Bussimatka oli melkoinen kokemus. Heti lähdön jälkeen edessämme istunut tuttavani, hieno mies kaikin puolin, kysyi seuraavaa:

- Olettekos te pojat selvinpäin?

Vastasimme myöntävästi. Keskustelu loppui siihen.

Olin tosiaan alaikäinen, jotka olivat linja-auton matkustajajoukossa selvänä vähemmistönä. Enemmistön tunnelmat olivat vähemmän selvät, mutta sitäkin lennokkaammat.

Turkuun saavuttiin. Kupittaan vanha halli oli selvästi jo käyttöikänsä päässä, mutta henki nostalgista lätkätunnelmaa. Alkulämmittelyissä joku ampui kiekon maalin ylähirteen, mistä se kimposi kohti kattoa ja katosikin sitten kattoeristeisiin. Katsomot kirjaimellisesti notkuivat ja heiluivat, kun mikkeliläisiä saapui halliin bussilastillinen toisensa jälkeen.

Ottelu oli erinomaisen jännittävä ja sai mikkeliläisittäin maukkaan ratkaisun Mikko Nevanojan voittomaalin myötä. Paikan päältä oli aivan turha koettaa soittaa yhtään minnekään, sillä möykkä mikkeliläiskatsomossa oli niin valtaisa. Jäähallin pihallakin oli melkoinen hulina, kun mestaruutta juhlineet jukuripäät raivasivat tietään busseja kohti. Liekö kaikki löytäneet tiensä oikeaan bussiin, saati Mikkeliin?

Paluumatkalla ensimmäisenä vastaan tuli Forssan Autokeidas. Liikenneasemassa raikui melkoinen huuto, kun jukurikannattajien bussikaravaani pysähtyi paikalle. En muista, kävikö virkavaltakin toteamassa tapahtuneen ennen matkan jatkumista. J. Karjalaisen Sankarit raikasi bussissa. Ja senat menivät sakaisin kertosäkeessä aina samassa kohtaa. Tätä jatkuikin Mikkeliin saakka!

Television urheilulähetyksissä haastateltiin Nevanojaa ja valmentaja Risto Dufvaa. Mestistä pelattiin suljettuna ensimmäistä kertaa, joten amatöörimestaruus oli käsitteenä aivan uusi. Toimittaja kysyi Dufvalta, mitä tämä merkitsee. Muistan hyvin, kun kaukalossa haastateltu RD osoitti takanaan olevaa yleisömerta. Sitä se merkitsi silloin. Mikkeliläisen jääkiekkokulttuurin alkusysäys oli nähty.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Toimittaja Niskanen kuuluu juuri siihen ikäpolveen, jonka mielestä mikkeliläisen jääkiekkokulttuurin "alkusykäys" oli tuo ensimmäinen Mestis-mestaruus. Ei se haittaa, et ole Ville ainoa! Joillekin se ajoittuu vuotta aikaisempaan kevääseen kun Jukurit nousi ja pudotti samalla SaPKon. Minulle mikkeliläisen kiekkokulttuurin alkusykäys ajoittuu Pankalassa pelattujen otteluiden muistoihin, joillekin Ilmarisen kentän kahinoihin. Tekojääradan valmistuttua ja Jukurien nousua I-divisioonaan oli vain jatkumoa tähän mikkeliläiseen kiekkokulttuuriin. Silloinhan vastustajina divarissa olivat mm. Kärpät, JYP, Reipas, HPK, SaiPa, Sport, KooKoo. Kaikki siis tulevia Liigavastustajiamme. Reipas on vain ajansaatossa muuttunut Pelicansiksi. Yhtä ja samaa kulttuuriamme on myös divarista putoaminen ja monien vuosien korpivaelluskin. Eiväthän kulttuuri ja menestyminen ole Ville synonyymejä, eihän? Hyväksi lopuksi vielä. Tulee olemaan sukupolvi joka muistelee Jukurien ja mikkeliläisen kiekkokulttuurin alkaneen syksyllä 2016, kun Jukurit pelasi ensimmäisen Liiga-ottelun. Kulttuuria on se, että meillä on niin monenlaista kulttuurin kuluttajaa ja mielipidettä.

Lähettänyt käyttäjä ent Mli (kirjautumaton)
Se oli tosiaan uskomaton kansainvaellus Mikkelistä Turkuun sinne ratkaisevaan finaaliin. Fanibusseja oli aivan käsittämätön määrä, 10 tai 11. Vertailun vuoksi voi mainita että Sapkolla oli tällä kaudella yksi (1) fanimatka jolla oli yhdeksäntoista (19) osallistujaa.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Kiekkokulttuuri on mystinen asia. "Ikuisesti" liigassa pelanneiden joukkueiden fanien mielestä Mikkelissä ei tälläistä ole. Tätä mieltä on myös monet mikkeliläiset. 1.divisioonan/Mestiksen maratontaulukossa Jukurit löytyy sijalta 5. Takana on mm. SaPKo. (Maratontaulukko löytyy googlettamalla: Mestiksen maratontaulukko) Liigan osalta meillä ei vielä kokemusta ole, mutta sitä liigakiekkokulttuuria aletaan rakentamaan 16.9. Ikioma Areenalla. Jukurit täyttää muutaman vuoden päästä 50v. Kaupungissa ON kiekkokulttuuria, väitti sitten jotkut mitä tahansa. Mikkeli on jääkiekkokaupunki.

Lähettänyt käyttäjä Mikkeli power (kirjautumaton)
Ne savonlinnalaisethan ne yrittää jotain pupeltaa että heillä se vasta on perinteikäs seura ja ties miten monta NHL- ja KHL-tähteä sieltä on lähtenyt sekä 90 vuoden historia, josta peräti 4 vuotta pääsarjassa! Jos noin pitkään ajanjaksoon ei enempää pääsarjakausia mahdu, niin en ehkä itse sillä hehkuttelisi. Mutta onhan se tietysti niinkin, että vähästäkin on oltava tyytyväinen.

Lähettänyt käyttäjä 1979 (kirjautumaton)
En rupeaisi SaPKoa dissaamaan. Hieno perinteikäs naapurikaupungin joukkue jolle toivoo pelkkää hyvää. Suurin osa SaPKon faneista on hienoa porukkaa, aina olen toimeen tullut ja aion käydä katsomassa muutaman pelin talvisalossakin ensi kaudella ..ainakin IPK.n ja ehkä pari Jokipojat matsia niissä on tunnelmaa. Ei perinteiden vaalimisella ja halulla olla oman kaupungin joukkue ilman mitään farmistatusta ole mitään haukkumisen arpaa. Ja onhan niillä niitä kasvatteja ja paljon jotka on mainetta niittänyt. Eihän se vale ole. Kaikkea hyvää "pässeille"

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä