Lauantai, 29. huhtikuu 2017
Teijo

Mestis-muistikuvia, osa 2: Käännekohta

12.08.201610:49
2
  • Suuret ja pienet pelit - Ville Niskanen

Mestis-aikojen muistelu tuntuu ehkä tässä vaiheessa vähän turhalta, kun liigakausi on jo lähes ovella. Kohta suuntana onkin Kuopio. Välissä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon.
Sitten Risto Dufvan vuosien ja mestaruuskeväiden jälkeen Jukurit oli ajautunut jonkunlaiseen suvantoon. Mestiksen alkuvuosien menestyjä oli vielä vuonna 2008 pronssilla, mutta sen jälkeen ajautui jopa ulos pudotuspeleistä. Seuraava kausikaan ei kummoista riemumarssia, vaikka Pekka Lipiäinen sentään Jukurit palauttikin jatkopeleihin.
Nyt Jukurit on liigaorganisaatio. Ja vaikuttaisi olevan vielä varsin uskottava sellainen.

Tarvittiin käännekohta, joka ohjaisi Jukurit takaisin sarjan kärkipäähän. Käännekohta voi olla lopulta mikä tahansa asia. Jopa yksittäinen ottelu, yksittäinen palaveri tai jopa yksittäinen suoritus.
Kautta aikaisemmin toki liigaunelma oli herännyt uudelleen eloon karsintojen palautuksen myötä, mutta Mikkelissä katsottiin sivusta, kun Vaasan Sport kävi lähes pudottamassa Ässät. Seuraavana keväänä Joensuun Jokipojat kohtasi Ilveksen.

Huhuja oli ollut liikenteessä jo aikaisemmin, mutta ne tuntuivat kummallisilta. Tieto tuli lopulta 29.3.2010. Jukurien uusi luotsi olisi Jarno Pikkarainen.
Törmäsin tuolloin useampaankin ihmettelyyn, miksi ihmeessä Pikkarainen saapuu Mikkeliin. Pikkarainen oli valmentanut kahden edelliskauden ajan kotikaupunkinsa joukkuetta varsin hyvällä menestyksellä ja oli kuuma nimi valmentajamarkkinoilla. Jukurit taas oli nimenä vähän vähemmän kuuma.
Näinhän kaikki siis ennen Pikkaraisen tuloa tapahtui. Mestikseen kaudeksi 2004—2005 palanneet joensuulaiset olivat viettäneet Mestiksen keskikastissa. Joensuu on kuitenkin perinteinen kiekkokaupunki ja joukkueessa oli potentiaalia. Pikkarainen sai joukkueen lentoon. Sport oli kevään 2009 finaalisarjassa vahvempi, mutta seuraavana keväänä D Teamista ei ollut ärjypaidoille mitään vastusta.

Jälkikäteen katsottuna käännekohta oli tuo päivä. Jukurit palasi Pikkaraisen opein heittämällä Mestiksen kärkeen. Mestaruus onnistui lopulta kolmannella yrittämällä, kun Kouvolan KooKoo kaatui finaaleissa. Mikkelin kiekkoyleisökin heräsi jälleen Jukurien tueksi ja kiinnostus seuraa kohtaan kasvoi. Voisi sanoa, että torkahtanut jättiläinen heräsi.
Uskon, että juuri Pikkaraisen aikakausi Ilvestä vastaan pelattuine karsintoineen osoitti suurelle yleisölle, että liigapaikka voi olla joskus mahdollinen.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
2010 ei ollut käännekohta, sen enempää kuin Pikkaraisen tulo Mikkeliin. Jos Pikkarainen olisi ollut joku messias niin miksi ei Mikkelistä lähdön jälkeen töitä löytynyt toviin? Ja sitten kun löytyi niin vain kakkoskoutsin paikka. Käännekohta tapahtui jo vuosituhannen alussa, liigaakin ajatellen. Silloin voitettiin ensimmäinen mestaruus, ja jo sillä voitetulla mestaruudella olisi täytetty liigakriteerit, jotka asetettiin myöhemmin. Sinnehän on kirjattu että hakijalla täytyy olla Mestiksen mestaruus, ei väliä milloin se on voitettu. Kaiketi oikea paikka kunnialle on taustalla pyytteettömästi ahertanut Jukka Toivakka, ja lisäksi alun menestyksen takuumies Risto Dufva. Pikkaraisesta saadaan omassa mielessä helposti messias jos katsoo hänen saavutuksiaan. Joensuun mestaruuden aikaan Mestiskessä ei ollut todellista panosta mistään, ja Sport, KooKoo ja Jukurit vietti satsauksissaan välivuotta. Jukureille sattui myös pari huonompaa valmentajaa tähän ajanjaksoon, ja heidän jälkeensä Teppo Taviskin olisi saattanut näyttää erinomaiselta valmentajalta. Tässä kaupungissa on ollut kaksi oikeaa alansa huippua valmentamassa, Pennanen ja tietenkin Dufva. Ja heillä on valmennuksellisesti suurin osuus tähän missä nyt ollaan.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Kaikella kunnioituksella, 2000-luvun alun mestaruudet olivat niitä pili-pali -mestaruuksia. Niillä tietysti synnytettiin Mikkeliin jääkiekon seuraaminen, mutta muuten nuo olivat kansallisesti välivuosia. Jukureilla oli ainoana seurana tavoite, muut ihmetyksissään pohtivat, että mikä on tämä Mestis ja sarjamuoto, jossa on opalkintona vain "mehupurkki". Jukureille tämä kelpasi hyvin (suljettu Liiga), muille vähemmän. Totta Niskasen Ville puhuu. Pikkaraisen ajoista suurin piirtein alkoi se mahdollisuus pilkistää epäilevänkin silmässä: nousu on mahdollinen, ehkä jopa pelaamalla. Ja nimenomaan myös siksi, että menestys oli mahdollista myös muuten, kuin muutamaan henkilöiön perustuen. Itse ainakin pidän tähänastisen Jukuri-historiajn kovimpana saavutuksena Ilves-karsintapelit, joista muutamassa pystyi näyttämään myös omat kyntensä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä