Torstai, 25. toukokuu 2017
Urpo

Anu Kokkonen kohtaa aggressiivisia lapsia työkseen ja kirjoitti oppaan opettajille — "Heistä yksikään ei ole tahallaan ilkeä"

17.03.201722:30
12
  • Rajun nimen Anu Kokkosen kirja on saanut kohtaamisesta erään lapsen kanssa viisitoista vuotta sitten. Nykyään lauseen tuolloin sanonut mies on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Kuva: Mari Koukkula

Tunnetaito-osaamisen avulla koululaisten aggressiiviseen käytökseen on onnistuttu puuttumaan, vakuuttaa konsultoiva erityisluokanopettaja Anu Kokkonen

Alkuvuonna Länsi-Savo uutisoi, että väkivaltatapaukset Mikkelin kouluissa ovat laskeneet. Viime vuonna tehtiin 79 ilmoitusta oppilaiden aggressiivisesta käytöksestä. Vuonna 2015 luku oli noin 80, kun taas vuonna 2014 luku oli 120 ja vuonna 2013 peräti 130.

Siinä missä kaupungin työsuojeluvaltuutetut pyrkivät kiinnittämään huomiota opettajien ja koulunkäyntiavustajien työhyvinvointiin ja turvallisuuteen, Anu Kokkonen tarkastelee asiaa lasten näkökulmasta. Hän on tavannut työuransa aikana noin 800—900 aggressiivista lasta.
— Heistä yksikään ei ole tahallaan ilkeä tai väkivaltainen. Joskus vain pienikin vastoinkäyminen voi katkaista kamelinselän ja raivo purkautua väkivaltana, Kokkonen muistuttaa.

Kaksikymmentä vuotta erityisopetuksen parissa työskennellyt Kokkonen julkaisi kaksi viikkoa sitten kirjan, jossa hän tarjoaa työskentelymalleja lasten kanssa työskenteleville turvallisen ja hyvinvoivan kouluympäristön rakentamiseen.
V***u sä oot lehmä — Tuntuuko tutulta? -opas paneutuu tunnetaito-ohjelman esittelemiseen.

Tunnetaito-osaamisen perustana hän käyttää tunnekaivometaforaa, joka on niin lasten kuin aikuistenkin helppo ymmärtää. Jokaisella ihmisellä on oma tunnekaivonsa, jossa on hana.

Kokkosen mukaan kaikilla tulisi olla omat keinonsa päästää pahaa oloa pois, oman hanansa kautta. Tämä voi olla vaikkapa ystäville puhuminen tai harrastus. Jos hana ei toimi, paha olo kerääntyy tunnekaivoon vesimaljan tavoin ja lopulta läikkyy yli.
Yli läikkyminen johtaa tunnepurkauksiin, jotka voivat näkyä aggressiivisena käytöksenä. Kokkonen pyrkiikin työssään auttamaan lapsia löytämään omat tunnekaivonsa hanat, mielihyvää ja iloa tuottavat asiat, ja tässä piilee tunnetaito-osaamisen ydin.

Kokkonen myöntää, että yleisesti ottaen lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi on heikentynyt. Se ei ole varsinaisesti yllätys. Ilmiö on havaittu pääkaupunkiseudulla jo lähes viisi vuotta sitten, ja etelän ongelmat rantautuvat maakuntiin viiveellä.

Nyt luokissa on myös ART-koulutettuja opettajia, eli aggression replacement treatment -koulutuksen käyneitä kasvatusammattilaisia. Mikkelissä heitä on koulutettu 16. 
— Ei auta, että vieras ihminen tulee kouluun kertomaan, miten asiat tulisi tehdä. Tunnetaito-osaamisen pitäisi kehittyä luontevaksi osaksi kouluaisten jokapäiväistä arkea, Kokkonen painottaa.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Kiitos Anu Kokkoselle kirjasta! Kaikki tieto ja ymmärys, mikä lisää keinoja koulun vuorovaikutushetkiin, on kullan arvoista! Tänään tarkastettiin myös Terhi Ojalan väitöskirja Jyväskylän yo:ssa, jonka teemana on opettajien kokemukset psyykkisesti oireilevista oppilaista perusopetuksessa. Työniloa ja jaksamista kaikille opetustoimen ihmisille tärkeään tehtäväänne! Liisa Kilvensalmi, työnohjaaja

Lähettänyt käyttäjä vanhempien vastuu (kirjautumaton)
Mistä ilkeys kumpuaa ? Se tulee kasvatuksesta. Ns. hyväosaisten perheiden jälkikasvun annetaan kovin usein tehdä mitä huvittaa, siellä kotonakin, koska vanhemmille on tärkeää vain uran luominen ja kasvatukseen "ei ole aikaa". Kun ns. hyväosaisen perheen lapsi kiusaa toisia tai opettajaa, kotiin ei nykyään enää uskalleta olla yhteydessä, sillä VANHEMMAT HAUKKUVAT JA UHKAILEVAT OPETTAJIA. Tuo kirja on hyvä opus, mutta kirjoittakaa kirja myös niiden lasten vanhemmille, jotka terrorisoivat VANHEMPIEN LUVALLA ja hyväksynnällä koko opiskeluympäristöään.

Lähettänyt käyttäjä Fakta (kirjautumaton)
Yhä vakuuttunemmaksi tulen siitä että vanhan ajan perinteinen kasvatustyyli oli oikea. Ei ollut juuri ollenkaan kurinpito-ongelmia. Ei kotona eikä koulussa.Kurittomat pantiin ruotuun. Eikä siinä mitään traumoja ollut. Sitten tämä sikupolvi vastuullisesti rakensi nykyisen elintaso Suomen. Ihmislaatu oli parempi kaikilla mittareilla mitattuna. Ihmisrt eivät perustaneet elämäänsä toisten siivellä elämiseen, vaan ottivat itsevastuun kaikista asioista jo aivan nuoresta pitäen.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Melkoista tyhmyyttä väittää että ns. Hyväosaisten perheiden lapset tekevät mitä lystää. Samaa voisi sanoa ns. Huono -osaisten perheiden lapsista. Suomalainen kateus vallallaan taas :jos menestyt, lapsesi oireilee. Itse uskon että on mahdollista menestyä ja olla hyvä -osainen sekä kasvattaa lapsetkin hyvin. Ongelmia voi olla minkälaisessa perheessä tahansa, ei sääntöä ilman poikkeusta.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Miten niin vanha kurinpito-tyyli oli oikea. Minulle koulu-aika on tullut tosi kalliiksi. Olen käynyt vuosia terapioissa jotta pääisin tasapainoon nimenomaan opettajien taholta tulleen kiusaamisen, nöyryyttämisen ja häpäisyn vuoksi. Onneksi nyt kuritusväkivalta on kiellettyä, mutta olemme silti hukassa koska ise olemme kasvaneet kuritusväkivallan alla. Iso ja sydämellinen kiitos Anulle tästä kirjasta. Kukaan lapsi ei tosiaan ole tahallaan hankala tai ilkeä. Hänellä vain ei ole keinoja säädellä hankalia oloja. Ja lapsen rankaiseminen tai yksin jättäminen ei auta lasta yhtään. Tarvitaan hyvän mentalisaatiokyvyn omaavaa aikuista, joka pystyy pitämään myös lapsen mielen omassa mielessään.

Lähettänyt käyttäjä fax (kirjautumaton)
"Tarvitaan hyvän mentalisaatiokyvyn omaavaa aikuista, joka pystyy..." - Näitä ei löydy sen enempää opettajista, kuin kotoakaan. Kyllä se "kuri", eli järjestys, on se paras koulutusmuoto. Yhtenä tekijänä. Sopeutumattomille pienryhmät, adhdeille ja hitaille, omat jokaiselle erikseen. Vanhempien tulisi tehdä yhteistyötä, eikä hyökkäillä opettajia vastaan. Ei se opettaja ole sun lapsia synnyttänyt. Kasvatustavat ovat huonontuneet ja ns. moraalitaso laskenut lattiaan. Se huomaa esim. kuinka lapset tiuskivat vanhemmilleen. Siitähän se oppi otetaan myös tulevaisuuteen. Noi aamulla kirjoitetut, saavat kannatusta.

Lähettänyt käyttäjä Ottakaa vastuuta (kirjautumaton)
Ongelma on se, että vanhemmat sysäävät vastuun kasvatuksesta ja kurinpidosta mm. juurikin kouluille. Eivät viitsi viitsi vaivautua vaan annetaan sille rääkyvälle mukulalle periksi koska se on helpompaa. Mut kuitenkin älähetään jos joku ulkopuolinen sitä omaa pikku nassukkaa sitten vähän ojentaa.

Lähettänyt käyttäjä tänäänkin (kirjautumaton)
Aikanaan oli Ritari Ässä ja koulurauhaa 1 päivä viikossa. Sitten tuli Ihmemies ja hups, koulurauhaa 5 päivää viikossa. Ja hups, luokat täynnä aktiivisia oppijoita ja keksijöitä. Innovatiivisuus oli huipussaan.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Murheellisia kommentteja :o(Toisella lapsellamme on ADHD ja jonkin verran väkivaltaista käyttäytymistä koulussa. Vaikka olemme jollain mittapuulla hyväosaisia, teemme koulun ja perheneuvolan kanssa yhteistyötä. Koskaan emme ole koulua syyttänyt tai odottanut, että koulun pitää kasvattaa lapsemme. Kotona on kuri ja säännöt (ei tietenkään fyysistä kuritusta). Toinen lapsemme on rauhallinen ja hyvin kiltti. Surullista väittää, että huonokäytös on vanhempien syy. Tärkeä kirja tärkeästä asiasta. Kiitos siitä.

Sivut

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä