Sunnuntai, 20. elokuu 2017
Sami, Samuli

Imetystä yhdeksän kuukautta, luomuruokaa ja rapsutuksia — Katso kuvia Rekolan tilan onnellisista asukkaista

21.12.201609:00
  • Rekolan tilan eläimet tottuvat ihmiseen pienestä pitäen. Mimmi tykkää Liisa Volasen seurasta. Kuva: Tanja Rihu

  • Ylämaankarja asuu ulkona läpi vuoden eikä palele koskaan. Kuva: Tanja Rihu

  • Rekolan tilalla kaikkia eläimiä kutsutaan nimellä. Nuori, kauniiksi kehuttu hieho on nimeltään Hehku. Kuva: Tanja Rihu

  • Liisa Volanen tuntee jokaisen Rekolan tilan eläimen, vaikka laumaan kuuluu nykyisin 45 yksilöä. Kuva: Tanja Rihu

  • Katokset kelpaavat yleensä vain kesäkuumalla, mutta Hilla ujostelee vierasta ja päätyi huutelemaan navetan suojista. Kuva: Tanja Rihu

Evelyn, tule tänne, Liisa Volanen pyytää.
Valtava pää kääntyy ja 600 kiloinen lehmä katsoo silmiin ruskeiden karvojensa alta. Yhtään askelta eläin ei ota.
— Ujostelee vierasta, Volanen epäilee.
— Yleensä koko porukka kävelee minun perässä ja kerjää rapsutuksia.

10-vuotias Evelyn on yksi pertunmaalaisen Rekolan tilan ylämaankarjan kantaemoista. Evelyn ja yhdeksän muuta nuorta hiehoa saapui Risto Volasen kotitilalle Pertunmaalle 2007.
Kuusi lehmistä elää tilalla yhä. Liisa Volanen luettelee nimet ulkomuistista, samoin kuin kaikkien, vaikka tilalla asuu nykyisin 45 yksilöä. Emoja on 19, loput ovat sonneja ja nuorta karjaa.
— Haluatko kuulla myös viralliset nimet, Volanen kysyy.

Rekolan tilalla vannotaan luonnonmukaisuuteen ja lajityypilliseen elämään.
Eläimet syövät korsirehua, joka on kaikki kotoisin omalta luomutilalta.
Karja asuu ulkona läpi vuoden. Laitumilla on katokset, mutta niillä on vähän käyttöä.
— Katokset kelpaavat vain kesäkuumalla, pakkasella ei koskaan.

Vasikat saavat alkunsa laitumella lehmän ja sonnin kohtaamisessa. Synnytykset hoidetaan yleensä sisällä, mutta vain, koska laumassa on liikaa kätilöitä.
— Emo ei saa rauhaa, kun kaikki haluavat auttaa.
Emo viettää vasikan kanssa noin yhdeksän kuukautta, ja useimmat emot imettävät koko ajan. Vieroituksen aikana erottuvat ensikertalaiset ja kokeneet äidit.
— Hiehot huutavat pari päivää ikäväänsä, vanhat emot huokaavat helpotuksesta.
Lehmät viedään sonnille vasta kaksivuotiaina eli saavat esikoisensa noin 3-vuotiaina. Tahti on hidas eli toisenlainen kuin tehotuotannossa tai perinteisellä karjatilalla.
— Meidän tapa on erilainen. Täytyy muistaa, että meillä lihanmyynti on sivuelinkeino.

Liisa ja Risto Volanen korostavat, että arvostavat kaikkia suomalaisia lihantuottajia.
Sellaisia Volaset ovat itsekin pienessä mittakaavassa. Vuodessa teuraaksi lähtee 4 – 6 eläintä, jotka ovat sonneja tai yksilöitä, jotka eivät ole riittävän hyviä jalostukseen.
Teurastuspäiviä on kaksi, syksyllä ja keväällä. Risto Volanen taluttaa eläimet kuljetusautoon, ajaa Orimattilaan Vainion teurastamolle ja hyvästelee.
— Minä en voi osallistua. Itkisin, Liisa Volanen myöntää.

Luomuliha viedään kovasta hinnasta huolimatta käsistä. Volaset myyvät kaikki lihat itse, usein suurin osa on etukäteen varattu.
Vieraita tilalla käy paljon. Liha maistuu paremmalta, kun näkee, miten eläin on saanut elää – Täydellisen onnellisena.

Rekolan tilan Risto ja Liisa Volanen palkittiin Pertunmaan vuoden maaseutuyrittäjinä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut