Sunnuntai, 11. joulukuu 2016
Tatu, Daniel, Taneli

Koulutyttö kirjoittaa vuosia jatkuneesta kiusaamisesta - "Minä vain toivon, ettei kenellekään käy samalla lailla kuin minulle"

04.02.201610:55
35
  • Rantakylän koulu. Kiusaaminen

    En haluaisi lähteä kouluun, koska tiedän, että minulla ei ole yhtäkään ystävää odottamassa siellä, kirjoittaa nimimerkki Koulutyttö tänään Länsi-Savon mielipidesivulla. Kuva ei liity tapaukseen, vaan on kuvituskuva. Kuva: IS arkisto

Nimimerkki Koulutyttö kertoo torstain 4.2.2016 Länsi-Savon mielipidesivulla koskettavasti kokemastaan koulukiusaamisesta. Kiusaaminen on jatkunut useita vuosia, ja sen vuoksi kirjoittaja ei haluaisi enää lähteä kouluun:

"Kiusaamisen tapoja on monia, esimerkiksi huomiotta jättäminen tai vahingoittaminen. Isoissa kouluissa on enemmän kiusaamista kuin esimerkiksi kyläkouluissa.
Mutta kyläkouluissa ei saata olla samanikäistä kaveria! Minulla on omakohtaista kokemusta kiusaamisesta, sillä minua on syrjitty 1–5-luokilla. Se on jättänyt olon, että vika on minussa, vaikka vika on kiusaajissa.

En haluaisi lähteä kouluun, koska tiedän, että minulla ei ole yhtäkään ystävää odottamassa siellä. Illalla omassa huoneessa kuuntelen musiikkia ja mietin, miksi minä olen se, joka iltaisin pyörii sängyssä tyyny läpi märkänä.
Vanhemmatkin ovat huomanneet, etten ole oma itseni, sillä aiemmin olin iloinen, mutta nykyään, no niin...
Minä vain toivon, ettei kenellekään käy samalla lailla kuin minulle."

Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta? Keskustele aiheesta kommenttiosiossa: kerro, millaista kiusaamista olet kokenut tai nähnyt ja onko siihen puututtu. Entä millaisin keinoin kiusaaminen voitaisiin lopettaa? Teemme aiheesta juttua Länsi-Savoon ja Itä-Savoon. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen tuottajat@lansi-savo.fi tai tuottajat@ita-savo.fi.


 
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä TTV (kirjautumaton)
Kyllä se kiusaaminen on valitettavasti arkipäivää edelleen kouluissakin. Kovasti on viime aikoina yritetty vähentää/poistaa sitä mutta vaikeaa on. Tuo sana kiusaaminen ei välttämättä kerro koko totuutta - varsinkaan niille joita ei ole kiusattu. Itse sain kokea parin vuoden ajan uhkailua, läpsimistä, joskus jopa hakkaamista oikein porukan voimalla. Tätä tapahtui varsinkin välitunneilla sekä sisä- että ulkotiloissa mutta joskus myös koulun jälkeen, jolloin urhea kovisjoukko oli odottamassa koulun ulko-ovilla. Raskasta aikaa oli mutta loppui viimein kun päähäirikkö muutti koulua. Uhkailut oli sen verran kovia ettei juuri tullut mieleen mennä opettajien puheille. Noista tapahtumista jäi kipeä muistikuva joka tuntuu vielä näin lähes neljänkymmenen vuoden jälkeenkin.

Lähettänyt käyttäjä Tötsä (kirjautumaton)
"Äitini sanoi minulle kiusaamisesta että sinua ei kiusata jos et ärsytä muita." Mites kun ärsykkeeksi kiusaamiseenn riittää vain erilaisuus, koko, persoona tms. Äitini totesi tähän vain että ei pidä välittää ja häntäkin oli lapsena kiusattu, mutta silti hänestä tuli perheenäiti. Eihän ne paljoa lohduttaneet eikä enempää apua herunut. Piti vaan kestää ja kyllähän sitä usein vielä näin yli 20 vuotta tapahtuneen jälkeen miettii että mitä minä tein silloin väärin.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Alakouluissa varsinkin tytöt kiusaa jättämällä leikkien, ryhmien ulkopuolelle. Selän takana haukutaan sanallisesti, viesteihin tai puheluihin ei vastata ja whatsApp ryhmissä jätetään ulkopuolelle. Opettajat voimattomia tai haluttomia puuttumaan asioihin. Ja jos valitat etsitään syytä kiusatusta ja kiusaajat saavat jatkaa toimiaan. Vanhemmat luonnollisesti puolustavat omiaan ja kieltävät lapsensa käytöksen ettei vaan omasta kullannupusta kukaan saa tietää olevan koulukiusaaja! Yleensä muutaman tytön ryhmä joka tätä harrastaa. Muut luokkalaiset eivät uskalla puuttua asiaan, vaikka tietävät että kiusaajat tekevät väärin, ettei heitä ruveta myös kiusaamaan. Kiusaamisen syynä usein kateus jostakin ja epävarmuus omasta itsestään!

Lähettänyt käyttäjä Itsellä (kirjautumaton)
Itsellä myös ala- ja yläasteella koulukiusaaminen jätti jälkensä. Toisaalta vahvuutta ja näytön halua, että minähän pärjään, en itke enkä näytä että kärsin. Pärjään ja suoritan vaikka uupumukseen asti. Toisaalta aina sama turhautuneisuus palaa, kun törmää siihen, oli se sitten koulussa tai työpaikalla. Eli arpi jäi. Oma lapsi itkee yksinäisyyttään ja syrjityksi tulemista, opettajat eivät välitä tai syyllistävät kiusatun vaikka otteet olisivat väkivaltaisia. Mitäs et lähtenyt pois tilanteesta.

Lähettänyt käyttäjä Opettajat (kirjautumaton)
Hyvä että asia otetaan esille, sillä tänäkin päivänä on moni joutunut kiusatuksi. Kiusaajille pitäisi olla kunnon rangaistukset, mutta opettajat eivät uskalla puuttua eikä ilmoittaa asiasta kiusaajan vanhemmille kun pelkäävät saavansa "huonon" opettajan leiman!!!

Lähettänyt käyttäjä EI haukku haava... (kirjautumaton)
Kenenkään ei tarvitse sietää pillkaamista, vähättelyä tai väkivaltaa. Itse en opeta lastani sietämään hänen kohdistuvaa henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä, koska ajan saatossa "sietäminen" kääntyy itseään vastaan. Minua piestiin ja tölvittiin koulussa ja opin sen ansioista kätkemään kivun ja epätoivon. Mikä sen arvo on? Ei niin mikään. Pienetkin teot kiusaamisen kitkemiseksi ovat arvokkaita, mutta kiusatun syyllistäminen ei kuulu niihin. Sillä saadaan pahimmillaan aikaan kuolleita koululaisia kuten tiedämme kaikki.

Lähettänyt käyttäjä Kiusatun vanhempi (kirjautumaton)
Käytännössä kouluilla ei ole mitään keinoa puuttua kiusaamiseen, jos kiusaajan vanhemmat ei tee toiminnasta loppua. Eli kotoa täytyy tulla selvä viesti, tälläistä toimintaa ei sallita. Myös kotoa opitut roolimallit, esim ihmisten arvostelu ja arviointi ulkonäön, menestyksen, kiinnostusten kohteiden yms ja nimittely antaa lähtökohdat lapsen ja nuoren omalle toiminnalle. Suomessa ei myöskään laiteta kiusaajaa vastuuseen, vaan kiusatun tulee pärjätä omillaan ja vaihtaa esimerkiksi koulua. Usein se kiusaaminen vain valitettavasti jatkuu siellä uudessakin koulussa ja kiusaaja saa jatkaa toimintaansa uuden uhrin voimin entisessä koulussa.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Kannattaa ryhtyä värittömäksi ja huomaamattomaksi. Koko ulko-olemukseltaan tavanomaiseksi. Ja pärjätä muuten kadehdittavan hyvin - mitä se sitten merkinneekään. Omakohtaisesti koettuna kiusaaminen loppui yhteen napakkaan yhden kiusaajan lyöntiin. Huomasi sattuvan. Saman kokemuksen kautta molemmat lapseni vapautuivat koulukiusaamisesta. Kun opettajista ei ollut siihen koulurauhan ylläpitämiseen. Mahtoiko haluttomuuteen olla syynä perheeni saksalaisuus? Ei olisi pitänyt.

Sivut

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

09.12. 23:00
09.12. 08:00

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä