Torstai, 28. heinäkuu 2016
Atso

Koulutyttö kirjoittaa vuosia jatkuneesta kiusaamisesta - "Minä vain toivon, ettei kenellekään käy samalla lailla kuin minulle"

04.02.201610:55
42
  • Rantakylän koulu. Kiusaaminen

    En haluaisi lähteä kouluun, koska tiedän, että minulla ei ole yhtäkään ystävää odottamassa siellä, kirjoittaa nimimerkki Koulutyttö tänään Länsi-Savon mielipidesivulla. Kuva ei liity tapaukseen, vaan on kuvituskuva. Kuva: IS arkisto

Nimimerkki Koulutyttö kertoo torstain 4.2.2016 Länsi-Savon mielipidesivulla koskettavasti kokemastaan koulukiusaamisesta. Kiusaaminen on jatkunut useita vuosia, ja sen vuoksi kirjoittaja ei haluaisi enää lähteä kouluun:

"Kiusaamisen tapoja on monia, esimerkiksi huomiotta jättäminen tai vahingoittaminen. Isoissa kouluissa on enemmän kiusaamista kuin esimerkiksi kyläkouluissa.
Mutta kyläkouluissa ei saata olla samanikäistä kaveria! Minulla on omakohtaista kokemusta kiusaamisesta, sillä minua on syrjitty 1–5-luokilla. Se on jättänyt olon, että vika on minussa, vaikka vika on kiusaajissa.

En haluaisi lähteä kouluun, koska tiedän, että minulla ei ole yhtäkään ystävää odottamassa siellä. Illalla omassa huoneessa kuuntelen musiikkia ja mietin, miksi minä olen se, joka iltaisin pyörii sängyssä tyyny läpi märkänä.
Vanhemmatkin ovat huomanneet, etten ole oma itseni, sillä aiemmin olin iloinen, mutta nykyään, no niin...
Minä vain toivon, ettei kenellekään käy samalla lailla kuin minulle."

Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta? Keskustele aiheesta kommenttiosiossa: kerro, millaista kiusaamista olet kokenut tai nähnyt ja onko siihen puututtu. Entä millaisin keinoin kiusaaminen voitaisiin lopettaa? Teemme aiheesta juttua Länsi-Savoon ja Itä-Savoon. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen tuottajat@lansi-savo.fi tai tuottajat@ita-savo.fi.


 
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
ymmärrän lapsen tuskan, minut kiusaaminen vain karaisi kovemmaksi ja patisti itsepuolustus lajeihin, josta löysin mielen rauhan. olen onnellinen että minua kiusattiin, ilman tuota karaisua elämäni olisi varmaan vaikeampaa,mutta nyt aina jotenkin selviän..hymy suin.

Lähettänyt käyttäjä Tötsä (kirjautumaton)
Äitini sanoi minulle kiusaamisesta että sinua ei kiusata jos et ärsytä muita. Hän oli myös sitä mieltä että ei haukku haavaa tee. Tätini sanoi minulle ettei kaikkea pidä ottaa liian tosissaan ja pitää yrittää vaan sietää, kunhan ei käytetä nyrkkejä. Onko kiusaajien lisäksi siis meillä kiusatuksi tulleilla peiliin katsomisen paikka?

Lähettänyt käyttäjä Syrjitty (kirjautumaton)
Olen kokenut myös saman, ja edelleen ammattikorkeatasolla tunnen että minua katsotaan alentavasti, tai ei edes huomata. Aikuisetkin ovat yhtä julmia ja lapsellisia. Ei minulle mutta olen nähnyt kuinka työpaikoillakin syrjitään ja kohdellaan toisia alentavasti, AIKUISET!! Kouluun palatakseni, kun välitunnilla meni istumaan muiden seuraan, saattoi muu porukka lähteä muualle ja jäin yksin, ryhmätöissä sain anella että pääsisin johonkin ryhmään vaikka olin hyvä koulussa ja tein osani, kaikki sanoi: kysy noilta. Kysy noilta ja yritti ohjata seuraavan ja seuraavan ryhmään. Sitten olin luokan lintsareiden ryhmässä ja tein käytännössä ryhmätyöt yksin. Se yksinäisyys ja syrjintä ei koskaan häviä minusta ja ihmisiin luottaminen on vaikeaa. Ei tätä syrjintää kenellekään näytetty, se tuntuu häpeälliseltä syrjitystäkin. Raskas taakka on yksin kannettu kaiken muum elämän tuomien huolien ja murheiden mukana, onneksi elämässä tapahtuu aina hyvääkin jolla jaksaa kantaa kaiken raskaan.

Lähettänyt käyttäjä Koulukiusattu j... (kirjautumaton)
Kiusaamista tapahtuu, vaikka miten puututtaisiin, koska kiusaamisesta tulee näkymättömämpää varsinkin sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin kiusaajiakin kiusataan eli yleistettynä melkein jokainen on kokenut koulukiusaamista. Nykypäivänä vedotaan melkein joka asiassa lauseeseen "kun minua on koulukiusattu" kun ahdistaa. Onko se syy vai opittu tekosyy? Ihmiset käsittelevät kiusaamisen eri tavalla ja jotkut karaistavat itseään toisten sulkeutuessa. Miten jatkuvasta kiusaamisesta päästään irti? Veikkaamme, ettei mitenkään..

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Nyt aikuisena koulukiusattuna (3-9 luokka), tunnen itseni vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Lapsuus oli kauheaa, mutta kasvattavaa. En silti halua kenenkään kiusaamista kokea. Pitäkää toisistanne huolta ja ennenkaikkia itsestä. Jokaisen tuska on erilaista.

Lähettänyt käyttäjä TTV (kirjautumaton)
Kyllä se kiusaaminen on valitettavasti arkipäivää edelleen kouluissakin. Kovasti on viime aikoina yritetty vähentää/poistaa sitä mutta vaikeaa on. Tuo sana kiusaaminen ei välttämättä kerro koko totuutta - varsinkaan niille joita ei ole kiusattu. Itse sain kokea parin vuoden ajan uhkailua, läpsimistä, joskus jopa hakkaamista oikein porukan voimalla. Tätä tapahtui varsinkin välitunneilla sekä sisä- että ulkotiloissa mutta joskus myös koulun jälkeen, jolloin urhea kovisjoukko oli odottamassa koulun ulko-ovilla. Raskasta aikaa oli mutta loppui viimein kun päähäirikkö muutti koulua. Uhkailut oli sen verran kovia ettei juuri tullut mieleen mennä opettajien puheille. Noista tapahtumista jäi kipeä muistikuva joka tuntuu vielä näin lähes neljänkymmenen vuoden jälkeenkin.

Lähettänyt käyttäjä Tötsä (kirjautumaton)
"Äitini sanoi minulle kiusaamisesta että sinua ei kiusata jos et ärsytä muita." Mites kun ärsykkeeksi kiusaamiseenn riittää vain erilaisuus, koko, persoona tms. Äitini totesi tähän vain että ei pidä välittää ja häntäkin oli lapsena kiusattu, mutta silti hänestä tuli perheenäiti. Eihän ne paljoa lohduttaneet eikä enempää apua herunut. Piti vaan kestää ja kyllähän sitä usein vielä näin yli 20 vuotta tapahtuneen jälkeen miettii että mitä minä tein silloin väärin.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Alakouluissa varsinkin tytöt kiusaa jättämällä leikkien, ryhmien ulkopuolelle. Selän takana haukutaan sanallisesti, viesteihin tai puheluihin ei vastata ja whatsApp ryhmissä jätetään ulkopuolelle. Opettajat voimattomia tai haluttomia puuttumaan asioihin. Ja jos valitat etsitään syytä kiusatusta ja kiusaajat saavat jatkaa toimiaan. Vanhemmat luonnollisesti puolustavat omiaan ja kieltävät lapsensa käytöksen ettei vaan omasta kullannupusta kukaan saa tietää olevan koulukiusaaja! Yleensä muutaman tytön ryhmä joka tätä harrastaa. Muut luokkalaiset eivät uskalla puuttua asiaan, vaikka tietävät että kiusaajat tekevät väärin, ettei heitä ruveta myös kiusaamaan. Kiusaamisen syynä usein kateus jostakin ja epävarmuus omasta itsestään!

Sivut

Lisää uusi kommentti

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä