Torstai, 30. maaliskuu 2017
Usko

Mikkelissä tehtailtiin alkoholia - jäljet näkyvät Likolammen pohjassa edelleen

17.03.201706:30
9
  • 25.6. 1899 Naisvuorelta Likolammen suuntaan otetussa kuvassa näkyvät lammen rannan alkoholitehtaat. Lammen kaupunginpuoleisella rannalla oikealla J.G. Liukkosen vuonna 1871 perustama viinanpolttimo ja spriitehdas. Vastarannalla on ravintoloitsija Petroffin vuonna 1864 perustama olutpanimo. Taustalla näkyy Kalevankankaan metsä, jota nykyään halkoo Hanhikankaankatu.

Mikkelin keskustassa sijaitsevan Likolammen tilaa selvitetään jälleen. Rehevöityneen lammen pohjassa on usean metrin paksuinen sedimenttikerros, jonka koostumuksesta ei ole tarkkaa tietoa. Nyt halutaan tutkia, mistä sedimentti koostuu ja voiko siitä olla haittaa pohjavedelle.
Lammen rannalla sijaitsi vuosikymmenien ajan kaksi suurta olut- ja viinatehdasta. Ne syytivät jätteensä ajan tavan mukaan suoraan lampeen. Jäte oli suureksi osaksi käymistuotteiden valmistuksessa syntynyttä viljapohjaista mäskiä.
Mikkeli oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa mainittava teollisuuskaupunki alkoholialalla. Kaupungissa toimi useita viinatehtaita. Osa jatkoi olutpanimoina ja virvoitusjuomatehtaina 1960-luvulle.
Ensimmäisen tehtaan perusti Constantin Petroff Likolammen länsirannalle vuonna 1864. Se aloitti nimellä Toivo, mutta muuttui 1899 Oluttehdas C. Petroff Oy:ksi. Yhtiö keskittyi mallasjuomiin. Vuoden 1906 tuotannoksi kerrotaan 200 000 litraa.
Petroff myi tehtaan Viktor Topeliukselle vuonna 1920. Tämä siirsi sinne marjamehutuotantoa ja muutti nimen Mikkelin Mallas ja Virvokejuomatehtaaksi. Yhtiö siirtyi mikkeliläiselle Mooses Honkaselle 1950 muuttuen osakeyhtiöksi. Yhtiö poistettiin kaupparekisteristä vuonna 1983, mutta se lopetti paljon aikaisemmin.
Likolammen itärannalle, Petroffin tehdasta vastapäätä, nousi vuonna 1871 kauppias G.V. Liukkosen viinatehdas. Tehdas herätti pahennusta, sillä siitä väitettiin vuotavan rankkia lampeen. Tämä kiistettiin jyrkästi.
Liukkosen kuoltua 1873 perikunta myi sen yhtymälle, jonka muodostivat maanviljelijä C.F. Miller, A.V. Vedberg ja kauppias D. Pulkkinen. He laajensivat tuotevalikoimaa mallasjuomiin. Tehdas toimi muun muassa Yhtiön oluttehtaana, ennen kuin vuonna 1911 nimeksi rekisteröitiin Mikkelin Polttimo ja Oluttehdas Oy.
Väkijuomien valmistus loppui 1914. Yhtiö valmisti 1960-luvun alkuun saakka olutta ja virvoitusjuomia.
Nykyisten viljasiilojen paikalla Mannerheimintien ja Raatihuoneenkadun kulmassa oli myös viinatehdas. Sen perusti insinööri Carstens veljensä kanssa vuonna 1873. Carstens myi firmansa vuonna 1898, jolloin yhtiön ruotsinkielisen nimi suomennettiin hengästyttävään muotoon Mikkelin väkijuomatavarainosakeyhtiö.
Tamperelainen kapteeni M. Nordensvan perusti Mikkeliin spriitehtaan 1874, mutta se meni konkurssiin jo kolme vuotta myöhemmin. 1877 aloitti Mikkelissä farmaseutti A.H. Godenhjelmin spriitehdas. Se jäi lyhytikäiseksi, yhden työntekijän laitokseksi.
Alkoholijuomien valmistusta säännösteltiin ja tehtailla oli tiukat tuotantorajat. Niinpä jälkipolville on säilynyt tietoa Mikkelin viinateollisuuden volyymeista. Vuonna 1903 Millerin, Vedbergin ja Pulkkisen yhtiö valmisti 102 129 litraa viinaa. Carstensin tehdas tuotti samana vuonna 151 129 litraa.

Lähteet: Erkki Kuujo: Entisajan Mikkeli; Seppo Bonsdorff: Suomen panimot. 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä taxman (kirjautumaton)
Suomi oli tuolloin teollistumisen aikakauden alussa monikulttuurinen maa ja se näkyy hyvin juuri liiketoiminnassa. Omistajat tulivat savoonkin yleensä muualta yrityksiä käynnistelemään. Maan vaurastuminen on alkanut muiden kuin kantasuomalaisten toimesta.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Takaisin historiaan. Vesilaitoksen johtajan ja ympäristöviranomaisten kuvaus historian tapahtumista ja vesistön tilasta on riittämätön. Tilanne tulee tutkia nyt laajasti em. tahojen kannanotot kriittisetsi tutkien. Juttu lehdessä ei nyt riitä. Tarvitaan laaja selvitys Petroffin kankaan tilanteesta.

Lähettänyt käyttäjä Petrov&Carstens (kirjautumaton)
taxman: Suomi ei ollut silloin mikään itsenäinen valtio, vaan Venäjän suuriruhtinaskunta. Venäjällä kylläkin oli useita kansallisuuksia. Kulttuurisuus oli vähän niin ja näin. Ei tämän Venäjän suuriruhtinaskunnan vaurastuminen ainakaan alkanut elintasopakolaisista, eikä karkuun lähteneistä, vaan lukeneista, sivistyneistä ja yleensä rikkaiden ulkomaalaisten jälkeläisitä. Lue historiasi paremmin.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

29.03. 12:42

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä