Perjantai, 23. kesäkuu 2017
Aatu, Aatto

Pappi Marjaana Toiviainen rohkaisee rohkeuteen ja iloon — Ei olla lampaita!

09.04.201713:45
107
  • Marjaana Toiviainen toivoo, että suomalaiset oppisivat pyytämään apua myös itselleen ja miettisivät vähemmän, mitä muut ajattelevat. Kuva: Soila Puurtinen

Seurakuntapastori Marjaana Toiviainen häärää keittiössään. Kaikki teekupit ovat ihanasti eriparisia, samoin sukat.
— En ole koskaan antanut pikkuasioiden vaivata mieltäni, enkä sen, mitä toiset sanovat, Toiviainen nauraa.
Hän on tullut tunnetuksi siitä, että on ollut valmis auttamaan hätää kärsiviä uusilla tavoilla ja heittänyt persoonansa peliin. 
Itse hän ei halua käyttää sanaa auttaa.
— Auttamisesta tulee heti eriarvoinen mielikuva: toinen on korkeammalla, toinen on kohde.
Hän elää ihmisten kanssa ja heidän rinnallaan.
— Ollaan yhdessä tässä maailmassa, annetaan ja saadaan, eletään ja koetaan. Täydellinen tasa-arvo ihmisten kesken on oleellista. Sen toteutuessa toteutuu moni muukin asia.

Toiviainen tuli suuren yleisön tietoisuuteen muutama vuosi sitten, kun pyysi asunnottoman romanipariskunnan luokseen asumaan ja ideoi Toisenlaisen joulun. Hän myös oli suunnittelemassa seurakuntien hätämajoitusta ja otti selvää, kuinka asia on hoidettu eri Euroopan maissa.

Nykyään hän on Oulunkylän seurakunnan kotoutumisen tukena toimiva seurakuntapastori. Hän on mukana maahanmuuttajien mielenosoituksessa Rautatientorilla.
— Suomalaiset ovat pelokkaita. Heille jo sana mielenosoitus tuo mieleen jotain äärimmäistä, vaikka kyse on siitä, että kerrotaan oma mielipide. Ei sen pitäisi olla mitenkään ihmeellistä. Muualla maailmassa on kynnys mielenilmauksiin matalampi, ja ihmiset lähtevät joukoittain mukaan läpi koko yhteiskunnan.
Rautatientorin mielenilmauksessa on Toiviaiselle kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta.
— Minusta on parempi, että viisivuotias irakilaistyttö on elossa kuin että hän on kuollut. On aika outoa, että tällaista pidetään äärimmäisyysajatteluna. Suomi lähettää ihmisiä nyt melko varmaan kuolemaan.
Toiviainen muistuttaa, että lakeja muutetaan jatkuvasti, eivätkä ne välttämättä tarkoita samaa kuin oikeus tai hyvyys.
— On myös laillistettua pahuutta. Silloin tottelemattomuus on rakkautta. Lainsäädäntö tiukentuu jatkuvasti. 

Marjaana Toiviaisesta tuli pappi, koska hän tunnollisena kympintyttönä tutustui Raamattuun ja Koraaniin ennen rippikoulua.
— Savonlinnan seurakunnan rippileirillä tuli Raamatusta ja luterilaisesta uskosta erilainen käsitys kuin se, mitä itse olin löytänyt Raamatusta. Tämä ristiriita jäi kaihertamaan niin paljon, että piti mennä teologiseen tiedekuntaan ottamaan selvää. Muuten olisin varmaankin toimittaja, miettii Toiviainen.
Toiviainen kirjoitti Savonlinnan taidelukiosta ja opiskeli Helsingissä sekä teologisessa tiedekunnassa että valtiotieteellisessä pääaineenaan viestintä.
Parikymppisenä Toiviainen oli kesätoimittajana Itä-Savo-lehdessä ja kanadansuomalaisten sanomalehdessä Thunder Bayssa. Hän rakastui ja tutustui poikaystävänsä yhteisöön. Tämä oli intiaani. Suhde kesti viisi vuotta.
— Opin intiaaniyhteisössä väkivallattomasta vastarinnasta ja siitä, millaista on kuulua vähemmistöön.

Oleskelut ulkomailla ovat opettaneet muutenkin paljon.
— Olen asunut myös Tansaniassa. Eri maissa olen oppinut uutta tapaa elää ja reagoida toisiin ihmisiin. Suomalainen tapa on vain yksi tapa monista.
Luterilaista uskoa tai sitä seurakuntaa, jossa olisi hyvä olla, Toiviainen ei löytänyt Suomessa. Hengellinen koti ja luterilaisuus, joka tuntuu oikealta, löytyi Afrikasta. Siellä hän näki myös luterilaisia pappeja, jotka ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia.
— Tansaniassa löysin itseäni puhuttavan hengellisyyden ja luterilaisuuden. Minulle hengellisyys on kuin musiikki. Lähimmät uskonsisaret ovat Tansaniassa.

Suomalaiset rakastavat Toiviaisen mukaan kaavoja ja numeroita. Täällä ihannoidaan insinöörejä ja ekonomeja.
Tämä mentaliteetti näkyy uskossakin.
— Monelle uskokin on kuin matematiikkaa, jotain rationaalista ja järjellä hallittavaa. Se on minulle vierasta.
Toiviaista naurattaa asia, joka on suomalaisille itsestään selvä:
— Me rakastamme listoja. Mitään ei tapahdu, ennen kuin suunnitelma on listattu ja asiat vastuutettu tarkasti. Muut eivät toimi näin, vaan asioihin tartutaan spontaanisti, ei odoteta virallisia ohjeita vaan toimitaan.
Suomalaiset myös uskovat käskyjä ja sääntöjä. He kunnioittavat niitä, joilla on valta.
— Me suomalaiset olemme lampaita. Teemme sen, mitä johtajat sanovat emmekä mielellään kyseenalaista. Olisi hienoa, jos suomalaiset uskaltaisivat tuntea vahvemmin ja tutkia oikeasti, mitä mieltä he itse ovat, mitä heidän omatuntonsa sanoo.
Toiviainen kannustaa kaikkia käyttämään omaa ajattelua, kyseenalaistamaan, miettimään ja hakemaan omat perustelunsa.

Itäsuomalaisuus on tullut Toiviaiselle vuosien mittaan tärkeämmäksi.
— Jo sanat Savo tai Karjala saavat aikaan lämpimän ailahduksen. Itäsuomalaisuudesta on myös hyötyä: puhun paljon ja käytän itämurretta, jonka ihmiset kokevat sympaattiseksi. Se murtaa usein jään.
Suurin kulttuurisokki ei ollut elämä Tansaniassa tai Brasiliassa, vaan kesäpesti länsisuomalaisessa seurakunnassa.
— Esimerkiksi: Vanhainkodissa oli mummoryhmä, joka istui hiljaa. Luulin, että heidät oli lääkitty hiljaisiksi, ja kysyin asiaa hoitajilta. He hämmästyivät: se olikin normaalia käytöstä Länsi-Suomessa. Ollaan hiljaa, jos ei ole asiaa, nauraa Toiviainen.

Marjaana Toiviaisen suvun juuret ovat Karjalassa, Uukuniemen siinä osassa, joka on nyt osa Venäjää. Kesämökki on rajavyöhykeellä, ja isovanhempien vanha tila näkyy rajan väärällä puolella.
— Sukuni on sisäisiä pakolaisia, ihmisiä, joilta sota vei kodin ja jotka joutuivat olemaan toisten avun varassa vieraassa paikassa ja kulttuurissa. Kotoa piti lähteä, ja oli vaikeaa löytää elämä uudessa paikassa. Siksi minun on helppo asettua muidenkin pakolaisten asemaan. 
Toiviainen muistuttaa, että pakolaisuus on elämäntilanne, ei ihmisen ominaisuus. 
— Pakolaisuus on toivottavasti ohimenevä olotila, johon ihminen saattaa joutua yllättäen. Pakolaiset eivät ole yksi yhtenäinen joukko, vaan yksilöitä niin kuin ihmiset muuallakin yhteiskunnassa.
Esimerkisi Helsingin Rautatientorin mielenosoituksessa on korkeasti koulutettuja, lahjakkaita erimaalaisia ihmisiä — vaikkapa kirurgi, joka on tehnyt vaativia maksaleikkauksia.
— Olosuhteiden muuttuessa voi kenestä tahansa tulla pakolainen, muistuttaa Toiviainen.


Mikä on tarpeellista?

Millä tavalla sinun sukupolvesi eroaa aikaisemmista?
Meillä monella on toisenlainen käsitys pysyvyydestä ja turvallisuudesta. Kaikilla on pätkätöitä, ja monet näkevät tulevaisuudenkin olevan jatkuvaa muutosta. Ei edes osata kaivata pysyvää työpaikkaa, muutos voi olla jopa turvallista. Myös omistusasuminen kyseenalaistetaan. Se, että elämäntehtävänä olisi asunnon maksaminen, ei ole tämän sukupolven itsestäänselvyys.


Miten suhtaudut omistamiseen?
Olen miettinyt Raamatun oppia siitä, että ihminen ei saisi omistaa enempää kuin on tarpeen. Olen antanut paljon pois ja omistan hyvin vähän, olen tottunut jakamaan omistani. Mutta mikä on se, mikä on tarpeen? Kuka sen määrittää? Ristiriita on siinä, että meille kerrotaan jatkuvasti uusista esineistä ja asioista, joita ilman emme muka tule toimeen. Kuulet älypuhelimesta ja ihmettelet, mihin sitä tarvitaan, ja hups, kohta sinulla jo on se. Mihin vedetään raja?


Jos voisit muuttaa Suomessa yhtä asiaa, mikä se olisi?
Muuttaisin kahta: Sen, että apua ei saisi pyytää, vaan mieluummin vaikka kuollaan yksinäisyyteen. Senkin haluaisin muuttaa, että ajatellaan: ”Mitä ne muutkin ajattelee?" Ei ole olemassa niitä joitain, jotain katsomoa, joka seuraa toisten elämää. Mitä muut sanoo -ajatus rajoittaa ja ahdistaa. Eivät ”ne muut” ole kiinnostuneita, niillä on oma elämänsä.
Suomi kaipaa iloa ja vähän tanssia, uskallusta elää.  

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Hienoja ajatuksia pastorilta! Juuri tällaisia paimenia kaivataan. Liian usein pastorin työ näyttäytyy negatiivisena. Syntyy niin helposti kuva vahtimestarista, joka tarkkailee, että ihmiset eivät tee sitä tai tätä. Ja jos tekevät, saavat kuulla kunniansa. Toiviainen sai minut ajattelemaan toisella tavalla. Suurimmat syntisi eivät ole siinä mitä olen tai teen. Kyllähän minä olen kateellinen ja vähäuskoinen ja monesti epäystävällinen ja vaikka mitä. Mutta suurimmat syntini liittyvät epäilemättä siihen, mitä en tee. En auta tarpeeksi avun tarpeessa olevia, köyhiä, pakolaisia, hätää kärsiviä. En lohduta ja tue kylliksi lähimmäisiä, Olenko tehnyt oman osani rakkauden sanoman levittämisessä. Me kaikki voisimme tehdä enemmän hyvien asioiden edistämiseksi eikä niinkään miettiä, että tekeekö joku jotakin väärää juuri nyt.

Lähettänyt käyttäjä Maksaja (kirjautumaton)
Jotta totuus ei unohtuisi, voisi lukaista vaikka sosiaaliturvapolitiikan dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Pusan näkemys asiaan "Hypetys lässähti", jotta ei kovin yksipuoleisesti uutisoitaisi näitä tapahtumia ja Toiviaisen osuutta asioihin. Vanhainkodissa voisi pappikin viettää pitempiä aikoja, kun siellä kuitenkin on ikänsä kirkollisveroa maksaneita ihmisiä, jotka tarvitsisivat myös ihmistä, joka kuuntelee, kun nuo laitokset toimivat muutenkin aika vähillä resursseilla.

Käyttäjän Anssi Mikkola kuva
Lähettänyt käyttäjä Anssi Mikkola
Kuinka voi noin nuoressa ihmisessä asua noin paljon viisautta! Käyttäjälle uussavonlinnalainen tiedoksi: "Maansisäiset pakolaiset eli evakot ovat ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa esimerkiksi aseellisen konfliktin, väkivallan, ihmisoikeusloukkauksien tai luonnonkatastrofin vuoksi, mutta eivät ole poistuneet kotimaastaan. He ovat siis paossa kodeistaan ja kotiseuduiltaan mutta eivät ole jättäneet kotimaataan." Syyriassa on noin 6,6 miljoonaa maansisäistä pakolaista. Koko maailmassa oli v. 2015 noin 40,8 miljoonaa maansisäistä pakolaista. Sotaa pakoon lähti minunkin isoisäni Karjalasta. Tilanne oli hänelle silloin kaikkea muuta kuin evakuointi.

Lähettänyt käyttäjä Eihän pelätä (kirjautumaton)
Miksi viranomaispäätöksiä vastustetaan ja paperi kädessä huudetaan, että tämä on perustuslaki, eikä hyväksytä kielteisen päätöksen saaneiden palautuslentoja kotimaahansa. Ruotsissa pääministeri Löfven sanoo turhautuneena tästä terroristi-iskun tekijästä, joka oli saanut jo viime vuonna kielteisen oleskelulupapäätöksen, mutta oli jäänyt laittomasti maahan ja vasta helmikuussa hänet etsintäkuulutettiin eli kuka ottaa vastuun, jos viranomaispäätöksiä aivan organisoidusti vastustetaan ja antaako tämä jonkin viestin lähtömaihin. Luin juuri Expressenistä, että Norjassa on löytynyt pommi ja 17-vuotias nuori mies on otettu kiinni pommi-iskun suunnittelusta ja tämä mies on tullut vuonna 2010 Norjaan Venäjältä turvapaikanhakijana ja ei tiedetä, kuinka monta tähän on sekaantunut. Joka tapauksessa Norja on nostanut terroristiuhan korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Suvaitsevainen voi ja pitää olla, mutta humanitääristä apua tulisi antaa suoraan leireille ja ottaa hädänalaisia Yhdysvaltojen ja Kanadan malliin suoraan leiriltä ja ennen kaikkea antaa sitä rahallista apua, jolla saadaan jotain konkreettista aikaan noille miljoonille naisille ja lapsille, jotka tarvitsevat apua.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Papilta erinomainen kirjoitus. Aika irvokasta on, että tykkäyksiä näyttää kuitenkin eniten saaneen palaute, jossa sanottiin, että "Karjalaiset eivät olleet pakolaisia. Suomen Karjalan väestö avakuoitiin omassa maassa valtion toimesta ja avustuksella pois sodan jaloista". Vanhoista valokuvista näkee, miten evakoita vaeltaa tien täydeltä jalkaisin, lehmät narussa, hevoskuormassa lapset, vanhukset ja maallista omaisuutta sen verran kun mukaan mahtui. Eipä tuo näkymä paljon poikkea nykyajan pakolaistilanteesta.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Nimimerkille Ihmisoikeus ja muillekin - Olet aivan oikeassa siinä, että maailmalla on vaikka kuinka paljon vääryyksiä ja epoikeudenmukaisuutta, jotka suorastaan huutavat auttamaan. Minusta ei kuitenkaan ole kohtuullista vaatia tätä pappia auttamaan joka paikassa, jossa on vaikea tilanne. Tärkeää on, että me kaikki omalla paikallamme teemme parhaamme inhimillisen hädän ja tuskan auttamiseksi. Tiedän kyllä, että joitakin ihmkisiä harmittaa, jos puhutaan vain pakolaisten auttamisesta. Mutta kysymys Jumalan sanan mukaan onkion siitä, että autetaan omien voimien mukaan KAIKKIA hädässä olevia - olivat he sitten kansallisuudeltaan ketä hyvänsä. Vaikka suomalaisia tai ruotsalaisia tai mistä tahansa maasta tulleita. Tärkeintä on miettiä omaa toimintaansa eikä kantaa niinkään huolta siitä, miksei tuo naapuri mene tekemään laupeudentyötä sinne, missä apua eniten tarvitaan. Matteus : ..."miun oli näkä ja te annoitte minun syödä, minun oli jano ja te annoitte minun juoda, minä olin outo ja te otitte minut huioneeseenne..."

Lähettänyt käyttäjä Harvinaista (kirjautumaton)
on nuorehkosta iästään huolimatta jalot ja kunnioitettavat ajatukset. Hänen esimerkillään maailma olisi hyvä kaikille. Hyvyys saa vastakaikuna hyvyyttä, ei pahuutta.

Lähettänyt käyttäjä Te eksytte (kirjautumaton)
Toiviainen ei kannata lähetystyötä ja esittää vakavissaan kysymyksen ”Onko kristillinen uskonkäsitys todempi ja aidompi kuin muut uskonnot ja että sitä tulisi jotenkin tietoisemmin levittää” ja että ”onko se enemmän totta kuin muut uskonnot." Lähetystyö on hänen mielestään vallankäyttöä, joka toiseuttaa muiden uskontojen edustajia ja joka aiheuttaa kohteilleen kärsimystä. En tiedä millaisen oman uskonkäsityksen hän omaksui jo ennen rippileiriä ja ns. uskoon tuloaan, mutta kovasti se poikkeaa Raamatusta. Kun Jeesus sanoo: Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja pappi sanoo, että älkää tehkö, muutkin uskonnot on samanarvoisia, niin hänhän on eksyttäjä. Ihmetyttää kympin tyttönä hänen logiikkansa lähetystyöstä. Hän kääntyi sitä vastaan intiaanireservaatissa näkemästään ja kuulemastaan, että lähetystyö tuhosi intiaanien elämän. Eihän Raamatun sanomaa tulkita siltä pohjalta, miten erehtyväiset ihmiset on sitä toteuttaneet. Lähetystyön joukkoon mahtuu monenlaista lähettiä, kaikki ei ole osanneet kunnioittaa paikallista kulttuuria. Toiviaisen olisi pappina pitänyt kertoa hyvä sanoma Jeesuksesta, joka tahtoo ihmisille hyvää, että ihmiset voi toimia väärin mutta Jumala ei toimi ihmisiä vastaan. Pelkkä sosiaalinen auttaminen ei ole koko evankeliumi, se ei pelasta iketään. Hyvää mieltä se tietenkin antaa tekijälleen. Nykykirkko saa toki humanistisilla puheillaan ihmisiä aplodeeraamaan, mutta kannattaa muistaa Jeesuksen vakavat sanat: Te eksytte koska ette tunne kirjoituksia.

Sivut

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä