Puheenvuoro: Eläinten hyvinvoinnin pystyvät takaamaan parhaiten ne, jotka työkseen niistä huolehtivat

Samaan aikaan kuluttajien maksamat hinnat ovat esimerkiksi lihan osalta näissä maissa myös maailman korkeimpia. Kumpikaan ei ole EU:n jäsen. Tosin Norja maksaa EU:lle vuosittain jäsenmaksun kaltaista maksua enemmän kuin mitä esimerkiksi Suomen nettojäsenmaksu EU:lle on. Sveitsiläiset ja norjalaiset maatilat ovat jopa Suomen mittakaavassa pieniä ja valtion tuki kohdentuu muun muassa eläinten hyvinvointiin. Samaan aikaan Suomessa vaaditaan kotieläintuotannolle tiukempaa eläinten hyvinvointilakia selvästi alhaisemmilla hinnoilla. Suurelta osin lakiluonnoksessa esitetyt tiukennukset ovat perusteltuja ja vastaavat tämän päivän näkemyksiä eläinten hyvinvoinnista. Tiukentuvasta lainsäädännöstä huolimatta kauppa haluaa maksaa jatkossakin suomalaisista elintarvikkeista niin alhaista hintaa kuin vain mahdollista. Laatu, eettisyys ja eläinten hyvinvointi otetaan kaupantekijäisinä. Yhtälö on vähintäänkin epäoikeudenmukainen. Mikäli lisävaatimuksista saataisiin esimerkiksi viennin kautta lisähintaa, voisi tilanne olla toinen. Tällä hetkellä sen mittakaavan vientiä ei kuitenkaan vielä ole olemassa, joka tämän yhtälön toteuttaisi. Toivottavasti mahdollisimman pian on. Erona Sveitsiin ja Norjaan on myös se, että ne ovat EU:n ulkopuolisina maina asettaneet rajasuojan elintarvikkeille. Suomeen saa EU:n jäsenmaana tuoda joka päivä elintarvikkeita, joiden raaka-aineiden tuotantotavat eivät täytä edes nykyistä suomalaista lainsäädäntöä. Tilanne ei ainakaan parane, mikäli EU:n autonvalmistajat saavat tahtonsa läpi EU:n ja Etelä-Amerikan välisissä Mercosur-neuvotteluissa. Toivoa sopii, ettei Volkkareiden, Mersujen ja Pösöjen vienti aja EU:n kuluttajien ruokaturvan edelle. Jostain syystä suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvoinnin kyseenalaistajat eivät vaikuta olevan näistä asioista huolissaan. Eivät edes kiinnostuneita. Jos jotain vaaditaan, on hyvä muistaa, että Suomi ei ole niin kuin Sveitsi tai Norja. Suomi on osa Euroopan unionia eikä siten voi juuri säädellä tuontia tai tuontihintoja. Jos parempi vaihtoehto on korvata kotimainen tuotanto tuonnilla, olisi reilua sanoa se suoraan eikä verhota sitä päivittäiseen pöyristymiseen kotimaisen lihan, maidon tai kananmunien äärellä. Olisi myös reilua kertoa, mikäli eläinten hyvinvointivaatimusten varjolla ajetaan kotieläintuotantomme alasajoa laajemminkin. Siltä osin mennään tosin harhan puolelle, koska suomalaisen kotieläintuotannon alasajo ei tarkoita, että suomalaiset luopuisivat kotieläintuotteiden kulutuksesta. Se vain korvautuisi tuonnilla. Eläinten hyvinvoinnista eniten kiinnostuneita ovat ja sen parhaiten hallitsevat ne, jotka eläimiä elääkseen pitävät. Eläinten hyvinvointia ei ole ilman hyvinvoivia tuottajia. Tuottajat ovat usein kuin ne hiljaiset lehmät, jotka tuottavat hyvin. Kovempaa ääntä pitävät usein ne, jotka eivät tuota mitään. Vesa Kallio toiminnanjohtaja MTK-Etelä-Savo