Lukijalta: Puukauppaan pitäisi saada lisää toimijoita

Syy siihen, miksi puun myyjät eivät saa kuitupuusta sen jalostusarvon mukaista hintaa, on siinä, että ostajia on vain kolme, jotka yksinään hallitsevat kuitupuun ostamisen ja jalostamisen Suomessa. Kukaan ostajista ei maksa puiden myyjille senttiäkään enempää, kuin mitä tarvitaan kauppojen syntymiseen puun myyjien kanssa.

Markkinatalouden pelisäännöt pitävät huolen siitä, että UPM, Stora Enso ja 105 000 metsänomistajan sataprosenttisesti isännöimä osuuskunta Metsäliiton rahantekokone, pörssiyhtiö Metsä Group, vahtivat ostokentillä toistensa hinnoittelua sairaalloisen mustasukkaisesti. Kolmen ostajan kesken se näyttää onnistuvan täydellisesti. Siitä kertoo parhaiten runsaan 30 euron voitto jokaista metsäomistajalta ostettua kuutiota kohden. Helsingin Sanomat laittaa vielä paremmaksi ja kertoo, että viime vuonna jokainen metsäteollisuuden työntekijä hankki omalla työpanoksellaan työnantajansa voittoriville 50 000 euroa riihikuivaa. Kun toimitaan markkinatalouden pelisäännöillä, ei ihme, että jalostusketjun lopputuotteetkin myydään eniten tarjoaville ostajille. Voiton suuruus tuotettua yksikköä kohden syntyy siis avoimilla markkinoilla. Myös puun myyjä saa puistaan markkinahinnan, ei yhtään enempää. Kysynnän puutteessa se merkitsee ostajille ennätyksellisen halpoja kuutioita. Se, miten voittojen alkulähde, metsäomistajat ja myyjät maakunnissa pääsisivät saaliinjaolle muuten kuin lisäämällä myyntejä entisillä hinnoilla, ei ole yksinkertainen asia. Sellun ja kartonkien hinnat ovat nousseet pilviin tasolle ja niiden raaka-aine on jämähtänyt maakunnissa vuosikymmenien takaiselle tasolleen. Kantohintojen kehitystä kuvaa vaakasuora viiva vuodesta toiseen, kun hintakilpailua ei ole. Ei, vaikka metsäteollisuus on investoinut miljardeja uusiin tehtaisiin. Länsi-Savo kertoi 17.2. että puusta maksettu hinta ei tyydytä puun myyjiä. Se osui naulan kantaan. Viime vuonna Etelä-Savosta myytiin sellun ja kartonkien raaka-ainetta 3,4 miljoonaa kuutiota hintaan, joka myyjälle lähinnä sanellaan kaupantekotilanteessa. Hinta ei lähimainkaan vastaa lopputuotteiden maailmanmarkkinahintoja, ei sinne päinkään. Puukauppa kaipaa vahvoja toimijoita. Kukaan kolmesta nykyisestä ostajasta ei hyvää hyvyyttään maksa puista senttiäkään enempää kuin hinnan, jolla se saa nimet myyntisopimukseen. Markkinatalous ei ole hyväntekeväisyyttä edes puukaupassa, vaikka se myyjien näkökulmasta käänteisesti siltä tuntuukin. Pentti Jormanainen Mikkeli

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja lue juttuja rajattomasti.

Tilaa 3 kk 4 €/kk Tilaa 6 vk 3,50 €/vk

Digitilauksen sisältö

  • Lansi-Savo.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Esaimaa.fi-, Ita-Savo.fi-, Kouvolansanomat.fi- ja Kymensanomat.fi-verkkopalvelut, näköislehdet ja sovellukset
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi