Kolumni: Oman sukuni tutkiminen liittää minut osaksi Suomen historiaa — ja on hauskaa

Kaivon kannella näin päivänvalon”, kertoo vanhassa lehtileikkeessä isänäitini äiti Edla Hujala syntymästään Ristiinan Himalansaaressa. Elämä oli yhtä ”työtä ja ponnistelua jokapäiväisen leivän turvaamiseksi aluksi vain itselle, mutta myöhemmin aina seitsemään nousevalle lapsikatraalle.” Kuka mahtoi olla Edla Hujala, joka kuoli ennen syntymääni? Ja mistä hänen sukunsa tuli Ristiinaan? Aikaa Edlan syntymästä on kulunut yli vuosisata, ja kertomuksetkin jo unohtuneet. Sukututkimus on mukavaa ajanvietettä, joka tarjoaa kurkistuksen omiin juuriin ja entisaikojen elämään. Kirkonkirkojen digitaalisia kopioita ja valmiiksi tehtyjä sukututkimuksia löytyy netistä mm. Kansallisarkistosta ja Suomen sukututkimusseuran Hiski-palvelusta. Kun siihen vielä lisää pitäjänkarttojen tiedon ja Kotuksen juuri avautuneen nimistöarkiston, pystyykin oman suvun liikkeitä ja asuinsijoja tutkimaan. Rippikirjojen sivuhuomautukset pitävät sisällään isoja tarinoita mm. ihmisten saamista rangaistuksista, avioliitoista ja kuolemista. Kuolinsyiden joukosta löytyy monia tragedioita.