Kolumni: Käytöstavat on hyvä oppia — joko hyvällä tai pahalla

Silloin tällöin tulee funtsittua elettyä elämää, ennen kaikkea omaa lapsuuttaan. Mitä on jäänyt mieleen? Vaatimatonta elämää se oli, mutta onnellista. Kavereita oli, musiikki oli läsnä, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Yksi asia kuitenkin tulee mieleen yli kaiken, nimittäin käytöstavat, niiden opettaminen ja oppiminen, niin kotona kuin koulussa. Kotioloista muistuu hyvin mieleen, että kun teki herjuutta niin siitä tuli satikutia. Hyvä että tuli. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta kitisemään siitä kenellekään tai tekemään lastensuojeluilmoitusta, koska itse oli tyhmyytensä tehnyt. Silloin kuului nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Sama juttu oli koulussa. Oli hienoa, että opettajat saivat pitää kuria. Ei silloin huudeltu opettajille mitään, tai häiriköity. Jos niin teki, käytävällä oltiin. Tärkeintä oli se, että opetettiin käyttäytymään. Joko hyvällä, tai sitten lujemmalla kädellä. Siitä olen kiitollinen. Sai heti oikeaa oppia elämään. Oli oltava selvät rajat, eikä vapaasta kasvatuksesta puhuttu hevon paskan vertaa. Vaan eipä kukaan tehnyt tyhmyyksiä pahemmin, ainakaan pitkään. Opittiin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, osattiin olla kohteliaita eikä rääkätty eläimiä tai haistateltu alapäätä opettajille.