Mikkelin Möyhentäjä: Ei ihme että se Keekkikin lopettaa — popparit ovat lujilla kun uudistua pitää eikä mikään kohta riitä

Suomen tähtikartalla on kohta aukkoja. Cheek lopettaa, Robin menee inttiin ja Antti Tuisku tauolle. Tulokkaille on tilaa. Vuoroa odottaa liuta naisartisteja, joilla on nimet 1900-luvun alun almanakasta. On Vilma Alina, Evelina, Ellinoora ja Alma. Hittejä on jo kaikilla, mutta katsotaan nyt rauhassa. Minusta kun artisti on menestys vasta, kun kelvollista esitettävää on vähintään 45 minuutin setti. Muistatteko Sini Sabotagen? Hänen keikkansa kuopiolaispubissa jäi monelta näkemättä, koska väkeä oli vielä narikassa tai jonossa 17 minuutin mittaisen esityksen päättyessä. Onnea ja jaxua tarvitaan. Suomen pop-musiikkibisnes on ajautunut kummalliseen ylisuorittamisen tilaan. Kaikilla on hirveä kiire. Sooloartistit tekevät muutaman vuoden urapyrähdyksiä. Siihen pitää mahtua platinastriimauksia, stadion-keikkoja, hittejä ja näkymistä joka paikassa ja ohjelmassa. Isoa pitää olla. Vähintään kerran pitää vetäytyä tauolle. Sen aikana vaihdetaan laulukieltä, lyhennetään nimi ja hankitaan uusi look. Voi siinä artistinkin luovuus ja into kuivahtaa. Ei ole helppoa. Lyhyeen aikaan rytätään työ, joka monelta artistilta on vienyt puoli elämää. Sitä taustaa vasten en lopettamisia ja pitkiä pausseja ihmettele. Ehkä yleisökin tympääntyy, kun sama tähti on aina ja joka paikassa.