Puheenvuoro: Ilmariselta Ikioma Areenaan

Mikkeli-kiekon 60-vuotinen matka kiekkoeliittiin on ollut värikäs, startti parasta draamaa. Kukaan ei tiennyt milloin ja missä avauskiekko pudotetaan. Kun vihdoin Ilmarisen puiston jäästadionin valomeri räjähti täyteen loistoon avajaisottelussa 24.1. 1956, voitiin huokaista. Marssi kohti Ikioma Areenaa oli alkanut. Tuon ajan nimeämisperusteiden mukaan kenttää alettiin kutsua paikan mukaan, oltiinhan Ilmarisen puistossa. Kentän kalevalainen nimikaima on Helsingissä. Kuuluisa Väiski rakennettiin Väinämöisen puistoon 1930-luvulla. Väinämöisen kenttä toimi HIFK:n kotiareenana vuosina 1949—58. Mikkeli-kiekko sai kenttänsä vaikeimman jälkeen. Urheilulautakunta oli ottanut ensimmäisen kerran kantaa kaukalon rakentamiseen syyskuussa 1955. Seuraavan vuoden budjettiin sisällytettiin määräraha. Marraskuussa saatiin Suomen jääkiekkoliitolta kaukalon rakennusohjeet sekä valaistuspiirustukset. Kaukalolla oli kiire, sarjapelit käynnistyisivät uudenvuodenpäivänä. Syksyn mittaan kaukaloa sovitettiin milloin Mykkäkoulun eli Suur-Savon torin kentälle, milloin Hänninhautaan. Jääpalloväki pani hanttiin tosissaan, kyse oli jääajasta. Pallo-Kissojen sihteeri Jorma Lahtinen epäili vielä marraskuun puolivälissä Vapaus-lehdessä, tokko koko jääkiekkosarjaa voidaan Mikkelissä käynnistää. Paikkakysymys ratkesi lopulta yllättäen. Kaukalo päätettiin rakentaa kesällä valmistuneen Ilmarisen puiston pallokentälle Nuijamiestenkadun varteen. Rakentamisen nopea aikataulu ja niukka rahoitus oli syynä, että kiekkoareena jäi pahasti keskeneräiseksi, kun pelit alkoivat. Sarjakauden jälkeen urheilulautakunta palasikin asiaan kesällä 1956. Esitettiin määrärahaa katsomoiden rakentamiseksi ja kaukalon pohjan tasaamiseksi. Tärkein päätös oli kuitenkin pukukoppien rakentaminen, sillä erätauot oli vietetty läheisen kerrostalon kellarissa.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Länsi-Savon sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja