Mikkelin kaupungin päätöksenteko on joutunut arvostelun kohteeksi. Miksi tähän on tultu? Tässä yksi näkökulma.
Mikkelissä on nyt asukkaita noin 53 000. Kaupunginvaltuutettuja on 51, kaupunginhallituksen jäseniä 13.
Tällä vaalikaudella lautakunnissa on reilut 50 jäsentä. Lisäksi eräiden ympäristökuntien kanssa on yhteisiä lautakuntia.
Ennen kuntaliitoksia oli samalla alueella asukkaita enimmillään 55 563 eli 2 366 enemmän kuin viime vuonna.
Ennen kuntaliitoksia, joissa Anttola ja Mikkelin maalaiskunta (2001), Haukivuori (2007) sekä Ristiina ja Suomenniemi (2013) liittyivät Mikkeliin, oli alueen kunnissa yhteensä parisataa valtuutettua, hallituksen jäseniä noin 50.
Lautakuntia oli joka kunnassa enemmän kuin nyky-Mikkelissä. Kantakaupungin lautakuntien määrä oli kolminkertainen nykyiseen verrattuna.
Ennen kuntaliitoksia kunnallisjärjestöillä oli suuri merkitys. Niitä oli käytännössä kaikilla kunnalliseen päätöksentekoon ratkaisevasti vaikuttavilla puolueilla.
Kunnallisjärjestöt olivat aktiivisia. Niissä oli asiantuntemusta jokaiselle kunnalliselle toimialalle. Ne olivat myös esityksillään tukemassa asioita valmistelevia viranhaltijoita.
Kunnallisjärjestöjen rooli näkyi myös lautakuntien kokoonpanoissa. Haettiin kunkin toimialan "ammattilaisia". Niinpä lautakunnissa oli huomattavasti eri alojen asiantuntemusta.
Missä ovat tämän ajan kunnallisjärjestöt ja niiden mielipiteet? Mielipidekirjoituksista valtaosa on yksityisiä ajatuksia. Tiedottamisessa valta on siirtynyt puolueiden kellokkaille, ydinporukoille ja viranhaltijoille. On siirrytty joukkuelajeista yksilöurheiluun.
Tämän takia liian usein unohdetaan kunnallisen demokratian pelisäännöt. Eurot ovat tärkeämpiä kuin kuntalaiset.
Kun kuntaliitosten jälkeen luotiin kaupunkiin uusi luottamushenkilöorganisaatio yhdistelemällä aiempia lautakuntia, laskettiin ilmeisesti, että saadaan säästöjä muun muassa kokouspalkkioissa. Ne säästöt ovat maksaneet mikkeliläisille miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia euroja laskutavasta riippuen.
Nyt lautakuntien pitäisi koostua moniosaajista, politiikan kameleonteista, joiden pätevyys vaihtuu käsiteltävien asioiden mukaisesti.
Ehkä juuri siksi luottamushenkilöorganisaatiossa syntyy päätöksiä, jotka ovat puutteellisesti valmisteltuja, joiden toteuttamista ei ole noudatettu ja joissa jopa tarkoituksellisesti on jätetty kertomatta tärkeitäkin näkökohtia.
Juhani Penttinen
Mikkeli