Mielipide: Monipuolinen kielivaranto on Suomen elinehto

Suomalaisten kielitaito on puhuttanut viime viikkoina, ja ihan aiheesta.

Jaakko Lyytinen kirjoitti sunnuntaina 21.3. Helsingin Sanomissa aiheesta ja 29.3. oli Yleisradion uutisissa juttu 24-vuotiaasta Matti Ylikontiolasta. Ylikontiola on harvinaisuus koulutettujen nuorten joukossa, koska osaa saksaa!

Myös saksalais-suomalaisen kauppakamarin johtaja Jan Feller korosti saksan kielen osaamisen tärkeyttä kaupan käymisen kannalta.

Saksalla ja Suomella on hyvät, vahvat ja pitkälle ulottuvat yhteiset suhteet, niin tieteen, taiteen kuin taloudenkin saralla.

Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani ja saksan kielen osaajista on työmarkkinoilla suuri kysyntä. Onhan Saksa Euroopan suurin kansantalous ja brexitin myötä yhä tärkeämpi myös Euroopassa.

130 miljoona eurooppalaista puhuu saksaa ensimmäisenä tai toisena äidinkielenä.

Monessa kunnassa ei ole A1-kielenä tarjolla muuta kuin englantia.

Suomessa A1-kielen varhentamisen tausta-ajatuksena on ollut suomalaisten kielitaidon parantaminen ja monipuolistaminen.

Käytäntö ei kuitenkaan ole tämä, vaan päinvastoin yhä harvempi lapsi valitsee ensimmäiseksi kieleksi muun kielen kuin englannin, ja monessa kunnassa muita kieliä kuin englantia ei A1-kielenä ole edes tarjolla.

Näin kielivalikoima ja vieraiden kielten osaaminen vähenee, samalla kun eri puolella Suomea asuvat lapset asetetaan kielten opetuksen kannalta eriarvoiseen asemaan.

Lasten vanhemmat ja kunnat ovat tässä tärkeässä asemassa: vanhempien pitäisi vaatia eri kielten opetusryhmien saatavuus ja kuntien pitäisi ylläpitää laadukasta ja monipuolista kielitarjontaa.

Taloudellisten näkökulmien lisäksi ei tule unohtaa, että vieras kieli avaa uuden maailman, antaa kulttuurikompetenssia ja auttaa meitä laajemmassa merkityksessä myös ymmärtämän ympäröivää todellisuuttamme paremmin.

Suomi on pieni valtio Euroopan reunalla ja ollut tunnettu kansalaistensa hyvästä ja monipuolisesta kielitaidosta.

Vain näin Suomi voi pärjätä Euroopassa ja maailmalla ja pysyä kilpailukykyisenä.

Jos kielitaito supistuu englannin hyvään osaamiseen, mutta niin sanottujen pienempien kielten, kuten saksa ja ranska sekä myös ruotsin osaaminen vähenee näin voimakkaasti, sillä on vakavia seurauksia koko yhteiskunnalle.

Kuten Wittgenstein jo totesi: Kieleni rajat ovat maailmani rajat.

Luise Liefländer-Leskinen

FT, puheenjohtaja, Suomi-Saksa Yhdistysten Liitto ry

Tuija Särkkä-Wirth

M.A., puheenjohtaja, Mikkelin Suomi-Saksa yhdistys ry

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka