Päätoimittajalta: Asema ratkaisee – Poliitikkojen julkisuus jakaantuu epätasaisesti

Päätoimittaja Laitakari laski ruutuvihkoonsa, kuinka monta kertaa eri nimet ovat lehdessä näkyneet.

Timo Laitakari

Poliitikoilla on juuri nyt poikkeuksellisen paljon asiaa kansalaisille. Se näkyy Länsi-Savonkin mielipidepalstoilla. Kuntavaalien alla on erinomaista, että ehdokkaat haluavat kertoa äänestäjälle, mihin kotikuntansa kipukohtaan juuri he ovat oikea lääke.

Toimituksessa olemme linjanneet, että julkaisemme kirjoituksia vaalien alla mahdollisimman paljon. Jonoa toki syntyy. Karsintaakin pitää suuresta tarjonnasta tehdä.

Kirjoittamalla voi vaikuttaa. Näin uskon. Tuskin sitä muuten noin laajasti tehtäisiin. Suurimpien ääniharavien kohdalla isoin julkisuus kuitenkin kerätään muilla keinoilla ja usein vielä vuosien aikana.

Joku saattaa miettiä, onko julkisuus fiksu mittari poliitikon onnistumiselle.

Suomen Kuvalehti julkaisi reilu viikko sitten selvityksen kansanedustajien julkisuudesta. Lehti laski tutkijoiden kanssa, kuinka moneen juttuun kukin 200 edustajasta oli vuonna 2020 nimensä saanut. Selvitys koski Ylen, Hesarin ja molempien iltapäivälehtien sisältöjä.

Eteläsavolaisittain tulos oli kohtuullisen myönteinen. Viidestä kansanedustajastamme neljä kuului selvityksen kärkineljännekseen.

Ministerintehtävissä tarttuva taikapöly näkyi Pertunmaan Jari Lepän (kesk.) ja Savonlinnan Hanna Kososen (kesk.) sijoituksissa. Mäntyharjun Antti Häkkänen (kok.) taas on puolueensa varapuheenjohtaja ja muutenkin näkyvä ja hyvin julkisuudessa pärjäävä henkilö.

Joku saattaa miettiä, onko julkisuus fiksu mittari poliitikon onnistumiselle. Joskus on, joskus ei. Usein julkisuus kertoo siitä, että poliitikko on päässyt asemaan, jossa häntä kuunnellaan. Suuri osa poliitikon julkisuudesta nimittäin kytkeytyy hänen hoitamaansa tehtävään jonkun elimen jäsenenä tai vaikka puheenjohtajana.

Poikkeuksiakin on, kuten juvalainen Ano Turtiainen. Hän on saanut parivuotisen kansanedustajauransa ajan isosti valtakunnallistakin näkyvyyttä, mutta lähinnä kohuista ja hölmöilyistä.

Aika näyttää, millaiseksi taakaksi tai siunaukseksi se hänen urallaan kääntyy.

Kaikki julkisuus ei kuitenkaan ole sitä, mitä poliitikko itse toivoisi.

Julkisuus on poliitikolle keskeinen työväline. Lehtijutulla edistetään tavoitteita. Tv-haastattelulla pidetään nimi äänestäjän mielessä. Kaikki julkisuus ei kuitenkaan ole sitä, mitä poliitikko itse toivoisi.

Kysykää vaikka pääministeri Sanna Marinilta (sd.), jonka aamiaistarvikkeista ja miehen yrityksen konkursseista on kohistu viikolla. Marin muuten oli Suomen Kuvalehden vertailun ylivoimainen ykkönen. Hänen tekemisensä kiinnostavat jopa kansainvälistä mediaa.

Menetelmäni ei ole tieteellinen, ja tuloksia on syytä pitää suuntaa-antavina.

Kuvalehden juttu innosti minua kaivelemaan omia arkistojamme. Minkälaista julkisuutta Länsi-Savo antaa paikallisille poliitikoille?

Menetelmäni ei ole tieteellinen, ja tuloksia on syytä pitää suuntaa-antavina. Laskin digiarkistostamme kaikki jutut, joissa poliitikon nimi mainitaan. Jutun laajuutta tai sävyä en arvioinut.

Paikallisista poliitikoista on tämän ja viime vuoden aikana selvästi useimmin lehden uutissivuilla esiintynyt Arto Seppälä (sd.).

Syyt Seppälän näkyvyydelle ovat ilmeiset. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana hänellä on suurin vastuu Mikkelin päätöksenteon etenemisestä, ja hänelle on myös delegoitu vastuu siitä tiedottamisesta.

Jos mukaan otetaan uutisten lisäksi muutkin hakuosumat, ykkössija menee valtuuston varapuheenjohtajalle, SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajalle Satu Taavitsaiselle. Hänen "osumistaan" puolet kuitenkin löytyy mielipidesivulta; Taavitsainen kirjoittaa sinne itse, ja toisaalta hänen toimintaansa ruoditaan sekä tekstaripalstalla että pidemmissä kirjoituksissa.

Kokoomus-poliitikoista selvästi näkyvin on kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Armi Salo-Oksa. Keskustassa julkisuus jakaantuu tasaisemmin Seija Kuikalle, Kirsi Olkkoselle, Petri Pekoselle ja Pekka Pöyrylle.

Erilaiset konfliktit esimerkiksi tuovat julkisuutta – hyvässä ja pahassa.

Miksi Länsi-Savo antaa julkisuutta juuri näille poliitikoille? Tässäkin yksi keskeinen peruste on asema. He edustavat kaupungin valtapuolueita, ja ryhmiensä sisällä heidät on valittu keskeisimpiin tehtäviin.

Totta kai myös se vaikuttaa, mitä poliitikot tekevät. Erilaiset konfliktit esimerkiksi tuovat julkisuutta – hyvässä ja pahassa.

Poliitikot välillä kyselevät, miksi heidän puolueensa näkyy niin huonosti lehdessä. Miksi pienempien valtuustoryhmien mielipidettä ei kysytä, kun tehdään juttua kaupungin asioista?

Selitys on lopulta aika yksinkertainen. Kun kaikkia valtuutettuja ja ryhmiä ei voida joka kerta jututtaa, keskitytään niihin, joilla on suurin mahdollisuus asioihin vaikuttaa.

Asia ratkaisee, mutta soittokierrokset puolueisiin etenevät yleensä kokojärjestyksessä.

Mikkelin kaupungin asioissa suuruus ratkaistaan kuntavaaleissa. Perussuomalaiset esimerkiksi on Suomen suurimpia puolueita, mutta Mikkelin valtuustossa heillä on nyt vain kaksi edustajaa. Tietysti se näkyy julkisuuden määrässäkin.

Entä kenestä Länsi-Savo kirjoittaa ensi vuonna? Siihen voi jokainen vaikuttaa vaaliuurnilla.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Siirry vaalien tulospalveluun

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka