Mielipide: Opetuksessa pitää palata olennaiseen

Marja-Leena Ranta

Suomessa on ollut pitkään tapa nimetä vanhat hyviksi havaitut käytännöt uusilla nimityksillä. Me olemme muun muassa nyt asiakkaita, tapahtui mitä tahansa, jopa poliisin pidättämänä. En ymmärrä miksi vanha selkeä potilaskin on pitänyt muuttaa asiakkaaksi.

Mutta termin erityislapsi hyväksyn. Erityislapsi vaatii erityistä hoivaa ja huolenpitoa niin kotona kuin koulussakin. Ja siksi hänellä pitää olla erityiskoulut (entiset apukoulut ) ja siellä erityisopettajat ja muu henkilökunta häntä varten. Vaan nyt käyttöön on hiipinyt uusi termi, inkluusio. Lähinnä mukauttaminen kuvannee tapahtumaa, jolla lapsi yritetään sopeuttaa luokan normaaleihin käytäntöihin ja samalla lähikoulun oppilaaksi.

Ilmeisesti erityiskouluja puretaan ja lakkautetaan, kun erityislapsia tuodaan tavallisiin luokkiin avustajineen, tai kouluun perustetaan pienluokka, jos erityisoppilaita on useampia. Miksi moinen?

Entisen kouluni välituntipihan laidalle rakennettiin erityiskoulu, joka oli aiemmin sijainnut koulumme alakerroksessa. Välituntitilat olivat yhteiset ja erityiskoulussa oli myös tilat koulu- terveyshuollolle.

Uuden koulun tilat voimistelusaleineen ja tietokoneluokkineen (jota oman koulumme opettajat kadehtivat, meillä oli koko koulussa kaksi konetta yhteisessä käytössä kirjastossa) olivat tietysti erityisoppilaille sopivat. Oppimisrauhaa tarvitseva sai sitä varmasti osaavan opettajan ohjauksessa.

Miksi tämä selkeä ja toimiva järjestys pitää purkaa? Mitä etua tai hyötyä on siitä, että erityisoppilas tulee avustajineen tavalliseen luokkaan, jonka opettajalla ei ole valmiuksia erityisopettajaksi?

Erään erityisoppilaan äiti kertoi luokkakomennuksen olleen yhtä piinaa, kunnes siirto takaisin tuttuun erityiskouluun toteutui ja rauha laskeutui koululaisen elämään.

Tällä äidillä oli tulikivenkatkuiset terveiset päättäjille: Menkäähän itse erityisenä tavalliseen luokkaan, niin sielläpä se erityisyys oikein korostuu, ja saa olla kaikkien silmätikkuna. Ja totta, moista ei toivoisi yhdenkään lapsen kokevan. Siksi toivon, että tästä järjestelmästä mitä pikimmin luovutaan. Miksi särkeä toimiva kokonaisuus jonkun paperilla ihanteelliselta näyttävän ajatusmallin takia? Inkluusiosta ei hyödy erityislapsi, saati se tavallinen luokka.

Meillä yhteiselo entisessä koulussani sujui mallikkaasti. Saimme jopa opettajakoulutuksessa käyttää erityiskoulun tietokoneluokkaa tutustuessamme tietokoneiden käyttöön.

Oppiminen vaatii rauhaa ja keskittymistä, hyvän opettajan ja tukea, jos opintiellä tulee vaikeuksia. Jo nyt kuulee uutisia, että peruskoulun pääsee läpi ilman riittävää luku-, kirjoitus ja laskutaitoa, jatko-opiskelut saattavat päättyä tähän. Koulurauha on monissa paikoissa järkkynyt niin pahasti, että kuria palauttamaan tarvitaan poliisia.

Mitäpä jos unohdettaisiin inkluusio, sukupuolineutraaliopetus, uudet oppimisympäristöt. Keskityttäisiin vähäksi aikaa opetuksen ja oppimistaitojen kohottamiseen sekä keskinäiseen yhdessäoloon. Eli siihen olennaiseen, joka meidän tulee pystyä takaamaan lapsillemme, jotta heillä olisi edessään kunnon tulevaisuus, tarpeeksi taitoa oman elämän kannatteluun. Se riittää.

Mäntyharju

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka