Mielipide | Lupiinin täydellinen hävittäminen on käytännössä mahdotonta

Jukka Pöyry kysyy mielipidekirjoituksessaan (L-S 29.6.), miksi vieraslajilupiinin torjunta laiminlyödään.

Pöyry viittaa valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymään vieraslajistrategiaan.

Ajantasaista ja kattavaa tietoa vieraslajeista löytyy vieraslajiportaalista: https://vieraslajit.fi/

Etelä-Savon maakunnan alueella maanteiden päivittäisestä hoidosta vastaa Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympätistökeskus Väyläviraston toimintalinjojen mukaisesti.

Maanteiden viheralueiden hoito vieraslajien torjuntoineen toteutetaan tienhoitourakoissa viherrakentamisen ja -hoidon ohjeen mukaan.

Vuodelta 2014 olevaa viherohjetta ollaan päivittämässä tänä vuonna etenkin vieraslajien torjuntaa koskevilta osiltaan vastaamaan uudistunutta lainsäädäntöä.

Tienpitäjän toimenpiteet eivät ylety teiden vierialueille.

Tienrakennushankkeiden toteutuksista vastaa isojen valtakunnallisten hankkeiden osalta Väylävirasto ja pienempien hankkeiden osalta ely-keskus.

Maantiehankkeissa nurmetuksiin saa käyttää vain hyväksyttyjä siemenseoksia, joissa vieraslajien siemeniä ei saa olla.

Kylvö- ja istutusalustojen teon yhteydessä vieraslajeja voi levitä, mutta niissäkin pyritään hyödyntämään rakentamisen yhteydessä kaivettavia puhtaita maa-aineksia.

Kuten Pöyry kirjoittaa, tieympäristöistä on muodostunut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä niittymäisiä alueita, joita haitallisista vieraslajeista muun muassa lupiinin leviäminen uhkaa.

Komealupiinin torjunnassa tavoitteena on kustannustehokas toimintatapa, jossa torjuntatoimet kohdennetaan luonnonarvojen perusteella arvokkaimmille alueille. Alueilla, joilla lupiini on jo laajasti levinnyt, tavoite on estää ja jarruttaa esiintymien laajenemista.

Maantieverkkoa ely-keskuksen hoitovastuulla Etelä-Savossa on noin 4 900 kilometriä. Monin paikoin lupiini on ehtinyt levitä jo niin laajoille alueille, että sen hävittäminen on käytännössä mahdotonta.

Lupiinia on levinnyt myös teiden vierialueille, jonne tienpitäjän toimenpiteet eivät ylety.

Lupiinin leviämisen hillitseminen tienvarsiniittoja tihentämällä sekä leventämällä aiheuttaisi huomattavia lisäkustannuksia ja on myös niittokaluston riittävyyskysymys.

Valitettavasti ely-keskukselle osoitettu rahoitus ei riitä lupiinien torjuntaan edes tehostettujen niittojen, saati muitten järeämpien torjuntatoimenpiteiden osalta.

Lupiinien leviämisen estämiseksi uusille alueille niiden kukintoja ei säästetä niittojen yhteydessä.

Vesa Partanen

kunnossapitoyksikön päällikkö

Keski-Suomen ely-keskus