Mielipide: Hoitajapulaan on ratkaisut – halutaanko niitä tehdä?

Suomea koetteleva hoitajapula ei ole yllättävä asia, vaan siihen ovat johtaneet monet tekijät, esimerkiksi jatkuvat säästötoimet.

Palkkaus ja työolot eivät ole sillä tasolla, millä niiden tulisi olla. Pitkään jatkunut kuormitus on pakottanut hoitajat hakeutumaan muille aloille enenevässä määrin. Kun jaksamisen rajat tulevat vastaan, ei mielekäs työ saa enää pysymään alalla.

Koronakriisi on syventänyt muutenkin epätoivoista tilannetta. Kohtuuton työmäärä, pitkät päivät erityisjärjestelyineen, työskentely suojavarusteissa, pelko omasta ja läheisten terveydestä ja epävarmuus tulevasta ovat vieneet hoitajat jaksamisen äärirajoille.

Hoitajien on mentävä työpaikalle silloinkin, kun muut voivat suojautua jäämällä etätöihin. Hoitajat menevät vaaraa kohti toistuvasti ja ovat etulinjassa taistelemassa virusta vastaan.

On kovin ristiriitainen tilanne, kun päättäjät kertovat kotoaan, turvallisista oloista käsin, etteivät hoitajat tarvitse mitään koronakorvauksia ja ettei korvauksiin löydy rahaa.

Eikö valtiolla todellakaan ole rahaa maksaa hoitoalan ammattilaisille, joiden osaaminen on välttämätöntä, jotta kriisistä ylipäätään selvitään ja ihmiset saadaan hoidettua?

Hoitajien joustamisen varaan on rakennettu liian paljon jo vuosikymmeniä.

Hoitajien joustamisen varaan on rakennettu liian paljon jo vuosikymmeniä. Sen varaan on rakennettu koko sote-palveluiden tuotanto.

Ylitöihin on paikoin painostettu, ja työntekijät kokevat velvollisuudekseen huolehtia asiakkaista tekemällä pitkiä vuoroja, vaikka oma jaksaminen on uhattuna.

Sote-sektorilla on tehty työtä liian pienellä henkilöstömäärällä liian kauan. Tilanne on samanlainen varhaiskasvatuksessa.

Kun jaksamisen rajat tulevat vastaan ja muutosta tilanteeseen on odotettu kohtuuttoman kauan, ei tilannetta saada korjattua pienillä parannuksilla.

Moni alaa vaihtanut hoitaja ei tule enää takaisin. Kun luottamus alan palkkauksen ja työolojen parantumiseen on mennyt, sitä on vaikea saada takaisin.

Tähän päättäjien ja työnantajien tulee nyt aidosti keskittyä. Työntekijöitä ei voi jatkuvasti velvoittaa joustamaan. Heillä tulee olla varmuus siitä, että poikkeuksellisen kuormittavista ajoista maksetaan asianmukainen korvaus.

Jos joustaminen toimii vain yhteen suuntaan, voidaan puhua hyväksikäytöstä. Koronakriisi on vahvistanut monen pelkoa siitä, että hoitoalalla ei koskaan saada oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä.

Vanhustenhoito on ollut kriittinen sektori koronakriisin hoitamisessa, ja ongelmat siellä ovat kärjistyneet.

Vanhustenhoidosta tulee pian ala, jolle palkataan pääasiassa kouluttamatonta, usein vaihtuvaa henkilökuntaa.

Jos vanhustenhoidon tilannetta ei korjata nopeasti, omaiset joutuvat jatkossa ottamaan siitä merkittävästi nykyistä suuremman vastuun eli hoitamaan läheisensä kotonaan.

Sote-palvelujen turvaaminen on kuntien lisäksi valtion vastuulla. Valtion on kohdennettava rahaa hoitajapulan korjaamiseen.

Silja Paavola

puheenjohtaja

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka