Päätoimittajalta: Vääriä pappeja, väärää opetusta – Kiista Lähemäen messusta on kuva kirkkomme tilasta

Kysymys on pitkälti siitä, kuinka kauan kirkko suvaitsee suvaitsemattomia, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Timo Laitakari

Uutta Mikkelin tuomiorovastia koetellaan. Kun pitkälti kolmatta sataa seurakuntalaista perää aloitteessa "perinteisten luterilaisten" Lähemäen messujen palauttamista, vaatii lujuutta pistää hanttiin.

Kaiken lisäksi kyse on kaikkein aktiivisimmista seurakunnan jäsenistä, parhaista kanta-asiakkaista.

Tilannetta ei helpota, että jumalanpalvelusten pitäjiksi on ilmoittautunut kolme arvostettua eläkkeellä olevaa kirkonmiestä, Mikkelin maaseurakunnan ex-kirkkoherra Risto T. Nieminen, teologian tohtori, rovasti Esko Siljanen sekä tuomiokirkkoseurakunnan ex-kirkkoherra Juha Palm.

Lisämausteen soppaan tuo, että seurakunnan päättävissä elimissä toimii suuri joukko paikallispoliitikkoja, joille ei riitä maallisten asioiden järjestely. Vaalitkin ovat taas tulossa, ja uskovien äänet kiinnostelevat.

Runsaat puoli vuotta virassa toiminut tuomiorovasti Arja Huuskonen sanoi silti ei.

Työvuoroja jouduttiin rukkaamaan, jotta Lähemälle saatiin varmasti mies paikalle.

Ulospäin kiista näyttäytyy kysymyksenä naisten pappeudesta. Aloitteessa toivottiin Lähemäellä aiemmin pitkään jatkuneen messun palauttamista. Seurakunta oli joutunut lopettamaan messut, kun julkisuuteen oli tullut – Länsi-Savon uutisessa – tieto, että messuun kelpaavat vain miespapit.

Touhu oli jopa lainvastaista: pappien työvuoroja jouduttiin rukkaamaan, jotta Lähemälle saatiin varmasti mies paikalle.

Näitä Lähemäen "Yhteisen leivän jaamme" -messuja järjestivät seurakunnan kanssa yhteistyössä Suomen raamattuopisto, Kansanlähetys ja lähetysjärjestö Kylväjä. Kaikki kolme ovat niin sanotun viidesläisen herätysliikkeen osia, ja niitä yhdistää kielteinen suhtautuminen naispuolisiin pappeihin.

Tohtori Nieminen kiistää, että uudelleen lämmitetyissä "Lähismessuissa" olisi lainkaan kysymys naispappeudesta. Sen Nieminen jättää sanomatta, mistä sitten on kysymys. Hän puhuu pyöreästi seurakunnan hengellisen elämän rikastuttamisesta.

Kirkon muuttuminen suvaitsevaisemmaksi ja mukautuminen yhteiskunnan muutoksiin kauhistuttaa.

Aloitteen allekirjoittajista iso osa on tuomiorovasti Huuskosen sanoin "Kansanlähetyksen ja Suomen raamattuopiston väkeä eli konservatiivista joukkoa". Kun he haluavat Lähemäelle uuden messun, kyse ei ole siitä, ettei messuja jo nyt olisi riittävästi. Ongelma on, että jumalanpalvelukset ovat vääränlaisia – niitä pitävät vääränlaiset papit.

Aloitteen 241 allekirjoittajalla on varmasti erilaisia motiiveja. Osalle papin sukupuoli on tärkeä, osalle muut ominaisuudet. Ei ole mikään salaisuus, että kirkon muuttuminen suvaitsevaisemmaksi ja mukautuminen yhteiskunnan muutoksiin kauhistuttaa osaa jäsenistä.

Erityisesti kaikki sukupuoleen, sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuvat herättävän kiihkoa.

Eikä papistokaan ole enää taatun ahdasmielistä, konservatiivista ja lakihenkistä. Puuhaavat pride-messuja ja puolustavat heikkoja.

Mikkelin hiippakuntaa on pidetty konservatiivisena alueena. Täälläkin ajat ovat muuttumassa. Sukupolvi vaihtuu.

Pelissä on syvästi periaatteellisia asioita, joissa ei kompromisseja tehdä.

Ehdotetussa muodossaan "Lähismessut" eivät siis kelvanneet Huuskoselle. Perustelut liittyivät toisaalta pappien sukupuoleen, toisaalta siihen, ettei seurakunnan sisälle voida perustaa siitä erillistä yhteisöä, jossa ei ehkä toimittaisikaan yhteisillä säännöillä.

Merkille pantavaa on, että käytännössä seurakunnan koko papisto asettui julkisesti Huuskosen taakse Länsi-Savon mielipidepalstalla.

Messukiistaan on nyt kuitenkin löytymässä ainakin näennäinen sopu, kun järjestelyihin tulee mukaan myös seurakunnan viroissa olevia pappeja. Seurakuntaneuvoston pitäisi päättää asia ensi viikolla.

Jos tämä myrsky nyt laantuukin, uusia on tulossa. Pelissä on syvästi periaatteellisia asioita, joissa ei kompromisseja tehdä ja mielipiteet kestävät kirkkomaalle asti.

Liberaalissa päässä ihmetellään, kuinka kauan toisten ihmisten syrjiminen sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella saa jatkua kirkon sisällä.

Konservatiivisessa päädyssä kysytään, onko heillä oikeus uskoa Jumalaan miten itse hyväksi kokevat.

Kumpaankin kysymykseen pitäisi olla helppo vastata. Ideaali yhdestä kirkosta ei vain kestä näitä vastauksia.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.

Tästä on kyse

Lähemäellä saarnasivat miehet

Mikkelissä Lähemäen seurakuntatalolla pidettiin kymmenen vuoden ajan "Yhteisen leivän jaamme" -messuja, jonne hyväksyttiin vain miespappeja.

Järjestäjinä olivat Tuomiokirkkoseurakunnan lisäksi Suomen raamattuopisto, Kansanlähetys ja lähetysjärjestö Kylväjä.

Käytäntö lopetettiin, kun asia nousi mediassa esiin syksyllä 2019.

Viime heinäkuun lopulla seurakunnalle jätettiin 241 allekirjoittajan aloite, jossa pyydetään lupaa "Lähismessujen" aloittamiseen Lähemäellä.

Aloitteessa viitataan aiempiin Lähemäellä pidettyihin messuihin ja toivotaan, että "perinteisiä luterilaisia" messuja voitaisiin taas pitää. Messut toteutettaisiin vapaaehtoisvoimin, ja mukana olisi eläkkeellä olevia pappeja.

Kirkkoneuvosto käsitteli asiaa 24.8. Kirkkoherra, tuomiorovasti Arja Huuskonen esitti, ettei lupaa myönnettäisi. Neuvosto suhtautui asiaa myönteisemmin ja kokous päätti palauttaa asian uudelleen valmisteluun.

Ensi tiistaina kirkkoneuvosto kokoontuu jälleen. Asiasta on käyty neuvotteluja seurakunnan edustajien ja Lähismessujen puuhaihmisten kanssa. Nyt Huuskonen esittää, että lupa myönnettäisiin, mutta niin, että mukana toiminnassa on aina myös seurakunnan virassa olevia pappeja, jolloin toiminta ei erkaantuisi seurakunnan ohjauksesta.

Lue tästä kaikki Länsi-Savon kirjoitukset aiheesta.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka