Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Onko digiaika todella onnen aikaa?

Onko digitalisaatio onnen lähde? Tähän kysymykseen ei voi vastata suorittamatta vertailua menneeseen.

Oliko ennen huonommin? Tästä muutama ajatus.

Ensimmäiseksi ihmissuhteet.

Ennen digi- eli someaikaa immeiset tapasivat nokatusten, kävivät kylässä, vaihtoivat kuulumisia ja juoruja ja arvostelivat naapurinsa ja niiden kurittomat kakarat.

Sitä, mitä suustaan päästi, rajoitti jo sosiaalinen kontrolli.

Someaikaan vuorovaikutus kanssaeläjien kanssa hoidetaan kätevästi kotisohvalta. Jos niin haluaa, anonyymius takaa ilman tosiasiallista seuraamusta pidäkkeettömät ja syvästi loukkaavatkin ilmaukset.

Järjen käyttö ei ole kielletty digiaikanakaan.

Somessa mukanaolo on verrattavissa Pandoran lippaan avaamiseen sillä poikkeuksella, että alkuperäisversiossa lippaaseen jäi toivo.

Somessa toivokin on päässyt livahtamaan kauheuksien siivellä karkuun. Kyllä tässä suhteessa ennen oli paremmin!

Toiseksi lukeminen.

Ennen vanhaan sanomalehtiä luettiin ahkerasti ja lehtijutuista keskusteltiin turuilla ja toreilla.

Myös kirjat olivat kovassa kurssissa. Nykyään lehtien ja kirjojen digiversiot syrjäyttävät yhä enemmän painettua sanaa.

Eihän siinä sinänsä mitään, sehän on ajan ajan virrassa myötävirtaan uimista. Ajattelevaa ihmistä askarruttaa vain se, hämärtyykö kokonaisuuksien taju näyttöpäätteen ruudun kokoiseksi?

Entä miten käy nettikeskustelussa äidinkielen, olipa se suomi tai ruotsi tai saame? Ettei vaan kieli köyhtyisi ja muuttuisi lontoopainotteiseksi?

Televisiossahan on jo yhä enemmän mainoksia, joissa ei ole tavuakaan kotimaista kieltä. Muutos on tosiasia. Jokaisen tulisi miettiä muutoksen vaikutuksia.

Kolmanneksi kännykkäaika.

Nykyäänkin on vielä vapaalla jalalla iso joukko ihmisiä, joilla oli kotona lankapuhelin. Mitenkä silloin tultiin toimeen? Ihan hyvin.

Jokunen ajatus kannattaisi uhrata sille, että vaikka älypuhelin on jokaisen taskussa, niin pohjimmiltaan puhelin on soittamista varten ja älyn pitäisi olla korvien välissä.

Kannattaa varoa, ettei äly valu sieltä kännykkään! Riippuvuudet eivät yleensä ole hyväksi, ei kännykkäriippuvuuskaan.

Neljänneksi vapaudet.

Digitalisaatio antaa vapauden toteuttaa itseään monella eri tavalla. Yksikään vapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton.

Vapauksiin liittyy ehdottomasti ja yksiselitteisesti aina vastuu. Tämä näyttää jäävän liian usein taka-alalle.

Viidenneksi.

Digitalisaatio antaa monia mahdollisuuksia, joista ennen ei osattu uneksiakaan. Mutta onko se itsetarkoitus vai väline johonkin aidosti parempaan?

Kun nykyään eletään hyvin voimakkaasti tässä ja nyt, kannattaa palauttaa mieleen, että pyörä oli aikoinaan silloista maailmaa järisyttänyt keksintö!

Digitalisaatio antaa monia huikeita mahdollisuuksia ja yhtä monia ongelmakohtia.

Vaikka sitä ei laissa luekaan, järjen käyttö ei ole kielletty digiaikanakaan. Järjen käytöstä vastaa jokainen yksiselitteisesti itse!

Jorma Huttunen

eläkeukko

Mikkeli