Mielipide: Sote-palveluille on turvattava rahoitus

Ei valtio ole ryöstämässä Mikkeliä, kuten talousjohtaja Tiia Tamlander heittää Länsi-Savon haastattelussa (LS 25.10.). Kun sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan nyt kuntien ja valtion toimesta, niin vuodesta 2023 alkaen valtio rahoittaa kokonaan kunnilta siirtyvät sote-palvelujen kustannukset.

Kun hyvinvointialueen asukkaat ovat samoja kuin nykyisten kuntien palvelujen kohteena olevat asukkaat, on selvää, että kovin olennaisia muutoksia ei ole välittömästi mahdollista tehdä. Siten kuntakohtainen talousarviokikkailu koituu kuntien, myös Mikkelin, asukkaiden vahingoksi. Hyvinvointialueiden tulee saada sopeuttaa toimintansa siihen varatulla siirtymäkaudella vuoteen 2029 mennessä.

On totta, että Mikkelin talousvaikeudet johtuvat osin sote-menojen hallitsemattomasta kasvusta. Mikkeli on saanut vuosittain noin neljänneksen asiakasmaksujen ja muiden tulojen jälkeen jääviin soten nettokustannuksiin valtion rahoitusta. Loppu noin 75 prosenttia on ollut kaupungin vastuulla.

Mikkeli on pystynyt pitämään sote-palvelujen kustannukset alle valtionosuuksien perusteena olevien laskennallisten kustannusten aina vuoteen 2017 saakka. Silloin kunnat siirsivät rahoitusvastuunsa Essotelle. Sen sijaan, että kustannukset olisivat lähteneet kuntien toiveiden mukaisesti alenemaan, ne lähtivätkin voimakkaaseen nousuun erityisesti niiden palvelujen osalta, jotka olivat olleet kuntien vastuulla siihen saakka.

Tämän aiheutti ennen kaikkea palvelujen laadun harmonisointi, jolla on pyrittiin parantamaan palvelutarjonnan kirjoa. Muutamassa vuodessa Mikkelin sote-menot ovat nousseet yli 40 miljoonaa euroa. Suurimmat nousuprosentit ovat olleet vanhuspalveluissa ja lastensuojelussa. Terveystoiminnan menokehitys sen sijaan on ollut kohtuullinen.

Keväällä 2019, kun vuoden 2018 tilinpäätöstiedot valmistuivat, kutsuin kaupunginhallituksen puheenjohtajana Essoten omistajakuntien johtavat luottamushenkilöt ja viranhaltijat koolle pohtimaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin hillitä sote-menojen nousevaa kehitystä. Esitykseni, jonka pohjalta tilannetta lähdettiin tarkastelemaan, lähti sopeuttamaan menoja kuntien soteen suuntautuvien tulojen pohjalta. Lähtökohdaksi otettiin valtionosuuksien perusteena olevat kuntakohtaiset laskennalliset kustannukset. Jäätyäni pois kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävästä, sote-menojen sopeuttamisyritykset näiltä osin loppuivat.

Nyt sama on hyvinvointialueilla edessään. Etelä-Savo on saamassa asukasta kohden laskettuna suurimman rahoituksen hyvinvointialueelleen. Sen suuntaaminen on sitten alueen päättäjien käsissä. Alueelle tuleva raha ei ole korvamerkitty erityisesti millekään palveluille, mutta rahoituksen taustalla olevat kriteerit kyllä kertovat selkeästi, mitkä ovat Etelä-Savon painopisteet.

Etelä-Savon ikärakenteesta johtuen ikäihmisten palvelutarve nousee meillä rahakäytössä terveystoimen palvelutarpeen jälkeen hieman ennen sosiaalihuollon palvelutarpeita.

Alueen päättäjien on huolehdittava asukkailleen oikea-aikaiset, vaikuttavat ja mahdollisimman lähellä sijaitsevat palvelut. Palvelujen kustannukset on kuitenkin saatava sopimaan valtion alueelle suuntaamaan rahoitukseen eli talouden on oltava tasapainossa.

Kun alueella ei ole verotusoikeutta, ainoa jousto tulee valtiolta, jos on tullakseen. Eikä sen varaan pidä tuudittautua. On parempi hoitaa asiat omatoimisesti, jolloin myös toimien seuraukset on paremmin hallittavissa.

Markku Aholainen

maakunta-asiamies, eläkkeellä (sd.), Mikkeli

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka