Mielipide: Kohti neutraalimpaa kouluopetusta

Kouluopetuksemme tulisi olla tieteellisesti perusteltavissa olevaa sekä neutraalia suhteessa eri uskontoihin ja poliittisiin suuntauksiin.

Politiikkaa kouluissamme ei käytännössä enää suvaita, mutta uskonnollisista katsomuksista vapaita koulumme eivät ole.

Peruskoulussa on uskonnonopetusta 1. luokalta 9. luokkaan asti. Sen jälkeisissä koulutusasteissa uskonto esiintyy edelleen lukiossa, ei muualla.

Uskonnonopetus on myös valtakirkkoihin kuuluville pakollinen aine ilman valinnan mahdollisuutta. Elämänkatsomustieto on kokonaan suljettu kirkkoihin kuuluvilta.

Nyt katsomusaine on sidottu oppilaan uskonnolliseen asemaan. Sen on siis oltava koulussa tiedossa ja osallistuminen osoittaa sen, vaikka Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaan tietoa siitä ei pitäisi levittää, onhan se osa yksityisyyden suojaa.

Sidonnaisuus toteutuu nyt epäsymmetrisesti siten, että jokainen voi valita uskonnon eli yleisimmin evankelisluterilaisen opetuksen, mutta kirkkoon kuuluva ei saa valita muuta katsomusainetta eikä elämänkatsomustietoa, jos niin haluaisi.

Uskontoja voitaisiin käsitellä esimerkiksi historia- ja filosofia-aineissa.

Lukiossa 16-vuotias voi valita itse valinnaisaineet ja senkin, hakeeko lukioon, muttei voi valita katsomusainettaan, jos kuuluu evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon eivätkä huoltajat anna lupaa siitä erota.

Käytäntö on epätasa-arvoinen ja erotteleva. Sellaista järjestelyä ei kuuluisi olla yhteiskunnallisesti rahoitetussa koulussa, eikä muuallakaan.

Koulujemme tulisi olla katsomuksellisesti neutraaleja, kuten yhteisesti on hyväksi katsottu.

Uskontojen ja kirkkojen ei pitäisi olla tekemisissä kouluopetuksen kanssa vaan niiden pitäisi olla ihmisten vapaa-aikaan kuuluvia.

Nykykäytäntö antaa pakollisen uskonnonopetuksen lisäksi seurakunnille mahdollisuuden mennä kouluihin aamunavauksia pitämään. Useimmissa kouluissa kirkossakäyntikin on vielä itsestään selvyys.

Sitä ei paheksuta, kuten taatusti tehtäisiin jos koululuokkia käytettäisiin puolueiden tai muiden yhteisöjen tilaisuuksissa.

Monesti väitetään, ettei uskonnon opetus olisi enää tunnustuksellista, mutta uskonnon oppikirjojen selailu kertoo muuta. Sekin, että kirkkoon kuuluvilta kielletään elämänkatsomustiedon opiskelu, kertoo uskontoaineen sitouttavuudesta eli periaatteessa tunnustuksellisesta opetuksesta.

Eihän kouluissa ole mahdollista syöttää poliittisia aatevirtauksiakaan, vaikka puolueita voidaan käsitellä yhteiskuntatiedossa. Samoin voitaisiin uskontoja käsitellä esimerkiksi historia- ja filosofia-aineissa.

Elämme koko ajan sekulaarimmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Kirkkoon kuuluu enää noin 68 prosenttia kansasta ja kato käy tasaisena virtana.

Suurin osa kirkkoon kuuluvistakin on kirkon jäseniä vain tavan vuoksi, käytännössä kuitenkin uskonnottomina.

Silti eduskunnan priorisoinnissa tämä koulujen omituinen historian jäänne on jäänyt muun alle, eikä sitä ole myöskään hallitusohjelmassa.

Siksi onkin ollut tehtävä kansalaisaloite asiassa ja elokuun lopussa joukko yksityisiä kansalaisia sellaisen teki. Se löytyy kansalaisaloite.fi -palvelusta otsikolla "Elämänkatsomustiedon opiskelu sallittava kaikille".

Jorma Myyryläinen

Espoossa asuva mikkeliläinen

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka