Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Suojelualue kehittyköön luonnon lakien mukaan

Lauantaina 15.11. Länsi-Savossa julkaistu Mikkelin Möyhentäjän kirjoitus Urpolanjokilaakson luonnonsuojelualueesta oli masentavaa luettavaa.

Lähes 30 vuoden ajan alueella useamman kerran viikossa retkeilleenä olen täysin eri mieltä Anssi Mehtälän kanssa eritoten joenvarsimetsän arvojen osalta.

Nuo Mehtälän mainitsemat "rääseiköt" ovat luonnonsuojelun kannalta kaikkein arvokkain osa.

Ne ovat juuri sitä luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä, jonka turvaamiseksi suojelualue on vuonna 1981 alunperin perustettu.

Pitäähän sitä luontoa suojella – mutta Urpolanjoen rantojen luontopolut on suojeltu niin ettei siellä ole mukava liikkua

Monimuotoinen luonto mahdollistaa mm. sen, että erityisesti rantametsien lintulajisto on viime vuosina runsastunut ilahduttavasti.

Alueella pesii entistä enemmän vanhoista metsistä riippuvaisia lajeja. Runsastuneista lajeista mainittakoon muun muassa Euroopan pienin lintulaji hippiäinen sekä vanhoista puista ravintoaan etsivä puukiipijä.

Viime vuosina alueella on säännöllisesti tavattu myös valkoselkätikka, pikkutikka, peukaloinen ja pyy.

Erityisesti nyt korona-aikana "koskemattoman" lähiluonnon arvo on noussut kohisten retkikohteena.

On hienoa, että myös Urpolanjokilaakson luonnonsuojelualueen sekä Kaihun alueen palveluvarustusta on parannettu ja helpotettu alueella liikkumista ohjaamalla kulkijat opastetuille reiteille.

Suojelualueen tulee antaa kehittyä luonnon omien lakien mukaisesti.

Timo J. Lehtonen

Mikkeli