Maaseudun ja maaseutukuntien toivotaan ja edellytetään asemoituvan uudella tavalla ihmisten mielikuvissa, asumisessa, työnteossa ja yrittäjyydessä. Maaseudun kehittymiseen vaikuttavat paljon myös strategiset, poliittiset ja tietoon perustuvat yhteiskunnan ohjausmekanismit.
Euroopan unionin älykkään kehittymisen S3-strategiassa kannustetaan alueita ottamaan vastuu omasta kehityksestään ja elinvoimastaan. Strategia ohjaa etsimään ja löytämään omat alueelliset vahvuustekijät ja innovaatiopotentiaalin kuntapäättäjien, elinkeinoelämän ja yritysten, korkeakoulutuksen ja kansalaisten kanssa. Niihin pitää myös haluta yhdessä panostaa.
Kaakkois-Suomessa älykkään erikoistumisen strategiat painottuvat kunkin maakunnan omiin vahvuuksiin ja liittyvät alueen tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä maakunnan toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Etelä-Savossa älykkään erikoistumisen aloiksi on valittu metsä, vesi ja ruoka.
Strategioiden jalkautuminen käytännön toimenpiteiksi edellyttää, että maakuntien yritykset, koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, erilaiset kehittämisyhtiöt, julkisen sektorin toimijat, järjestöt, kansalaiset ja kuluttajat verkostoituvat ja rakentavat kumppanuuksia. Tarvitaan myös aiempaa enemmän tietointensiivisiä edelläkävijäyrityksiä, jotka luovat esimerkillään rohkeutta ja innostusta alueen muille yrityksille, päätöksentekijöille ja asukkaille. Tietointensiivisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yritykset hyödyntävät tutkimuksellista tietoa ja digitaalisuutta toiminnassaan. Edelläkävijäyritys voi tehdä jotain ihan uutta, tai sitten vanhaa ja tuttua uudella tavalla. Yritys on kokeilunhaluinen ja innostunut maaseudun elinvoimaisuudesta.
Tukemalla maaseudun yrityksiä kehittymisessään tuemme samalla maaseutumme ja kuntien elinvoimaisuutta ja paikallista, jokaisen kansalaisen hyvinvointia. Tämä edellyttää päätöksentekoa ja valintoja kunnissa myös maaseutujen infran, elinolosuhteiden, asumisen ja välttämättömien palvelujen eduksi. Viisaalla päätöksenteolla turvaamme ja mahdollistamme myös seuraavien sukupolvien maaseudulla yrittämisen, asumisen ja elämisen.
Elinvoimainen maaseutu kylineen vahvistaa myös maaseutumaisten kaupunkien imagoa ja vetovoimaa vaihtoehtoisena asumispaikkakuntana. Kaupunkikeskusten ja maaseudun välille ei tarvita vastakkainasettelua, vaan yhteistä tahtotilaa maakuntien ja kuntien rakentavaa elinvoimakeskustelua.
Kirsi Purhonen
projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu