Mielipide | Onko ihan pakko?

Koronarokotteen pakollisuus on sitten päässyt maaliin: hoitajille tulee rokotevelvoite. Muita kansalaisia kehotetaan ottamaan rokotus. Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, että rokottamattomilla on kaksi oikeutta, oikeus pidättäytyä rokotuksesta ja, jos korona yllättää, oikeus saada parasta mahdollista hoitoa.

Yksilön etu syrjäyttää siten yhteiskunnan edun. Mutta onko näin oltava kaikissa olosuhteissa? Oletetaan tilanne, jossa koronatartunnat kymmenkertaistuvat ja terveydenhuolto on romahduspisteessä. Olisi outoa, jos yhteiskunta ei kuvitellussa tilanteessa voisi suojella kansalaisiaan määräämällä muiden toimien ja rajoitteiden ohella rokotuspakon.

Siltä varalta, että sanottaisiin lainsäädännön estävän tämän, huomautan, että eduskunnalla lienee edelleenkin ehdoton lainsäädäntömonopoli. Omaksi kummastuksekseni huomaan luottavani siihen, että päättäjillämme on kassakaapeissaan valmiina hallituksen esitykset tarvittavien pakkojen voimaansaattamiseen.

Ellei näin ole, kaiketi jo roomalaisesta oikeudesta juontava varoitus osoittaisi olevansa edelleen voimissaan: suurin oikeus yksille on samalla suurin vääryys monille. Siksi toiseksi: varautuminen tilanteen muuttumiseen huonommaksi kannattanee tehdä silloin, kun kaikki on suht´ hyvin. Pätenee muuhunkin kuin koronan hallintaan.

Mutta, kuten totesin, luotan siihen, että tiukan paikan tullen päättäjämme jättävät pikkupolitikoinnin odottamaan parempia aikoja ja hoitavat ikävät asiat alta pois. Sitten on niin tuttua ja turvallista jatkaa entistä menoa. Pitäneekö selventää, että tarkoitan päättäjillä sekä hallitusta että oppositiota?

Ai niin: jos tulee todella paha tilanne, niin on kyllä ihan pakko.

Suhtaudutaan luottavaisesti vuoteen 2022, eikä anneta periksi. Kyllä se siitä. Eihän musta surmakaan 1300- luvun puolivälissä kestänyt kuin vajaat kymmenen vuotta. Lääketiede on sentään noista ajoista hieman kehittynyt.

Jorma Huttunen

Mikkeli