Pääkirjoitus Sananvapauden raja selkeni

Korkein oikeus (KKO) antoi tiistaina päätöksensä yli viiden vuoden takaisesta Facebook-päivityksestä. Toimittaja Johanna Vehkoo kutsui siinä kansalaisaktiivi Junes Lokkaa muun muassa natsipelleksi ja rasistiksi. Oikeus kumosi Vehkoon käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa saamat kunnianloukkaustuomiot.

Toimittajan kannalta viiden vuoden piina oli kohtuuton. Koko media-alalle päätös on silti merkittävä, sillä se linjaa yleisemminkin hyväksytyn ja kielletyn rajoja. Poliisin, syyttäjien ja oikeuslaitokset käytännöt verkossa tapahtuvan nimittelyn käsittelyssä ovat Suomessa vaihdellet käsittämättömästi.

Oikeusoppineet ovat jo ehtineet kiitellä päätöstä hyvin perustelluksi ja selkeäksi. Arkijärjelläkin voi todeta, että alempien oikeusasteiden tulkinnoissa paistoi ymmärtämättömyys sekä viestinnästä että atk:n kehityksestä: korkein oikeus sentään huomasi, että Facebook on media, jossa voidaan jakaa tärkeitä sisältöjä.

Korkeimman oikeuden päätös oli punnintaa kahden perusoikeuden välillä. Ne ovat toisaalta yksityisyyden suoja, toisaalta sananvapaus. Oikeus katsoi, että nimitykset, joita toimittaja käytti, olivat sinällään halventavia. Oleellinen ero alempiin oikeusistuimiin oli, että KKO otti huomioon kontekstin, jossa viesti esitettiin.

Kohteena oleva henkilö on myös itse poliittinen toimija, joka käyttää muista provosoivia ja halventavia ilmauksia. Jos astuu kehään iskemään, pitää siis olla itsekin valmis ottamaan vastaan. KKO oli hovioikeuden kanssa eri mieltä myös siitä, käsittelikö toimittajan teksti Lokan toimintaa politiikassa ja koskiko teksti yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa.

Päätös toivottavasti selkeyttää kunnianloukkausjuttujen tutkintaa ja tuomioita. Vielä pitäisi tietää, miten muita some- ja verkkomaailman lieveilmiöitä voitaisiin järkevästi säädellä ja tarvittaessa sanktioida. Laki ja sen tulkinnat eivät millään pysy erilaisten, jatkuvasti kehittyvien verkkohäirinnän muotojen perässä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka