Hankin ensimmäisen moottoripyöräni, neuvostoliittolaisen K:n 14-vuotiaana. 125-kuutioisessa pyörässä oli muutama hevosvoima, se oli laiska. Niinpä otin irti sylinterinkannen ja hioin sen milliä matalammaksi. Tehoa tuli tuntuvasti lisää.
Seuraavaksi sain jalkojen väliin ihan eri maata olevan Suzuki 250 TJ:n jossa oli jo valmiiksi 33 hevosvoimaa: eipä tullut mieleenkään sitä virittää. Siihen aikaan oli moottoripyörämiehillä näkemys: japanilaisen moottoripyörän viritys on onnistunut, jos teho laskee vain 15 prosenttia.
Mielestäni nyt vaaleinakin näkyvä hyvinvointialueuudistus on onnistunut, jos kustannukset nousevat vain 10 prosenttia, eivätkä palvelut heikkene kuin vähän. Kas: revoluutio tapaa syödä sekä taloudellisia että jaksamis-voimavaroja. Mielestäni nyt Suomessa saadaan aikaan hyvää palvelua kohtuuhinnalla.
Evoluutio olisi ollut varmempaa ja halvempaa. Järjestelmää kehittämällä ja tarpeellisessa määrin keskittämällä sekä maalaisjärkeä käyttäen olisi ollut halvempaa ja varmempaa parantaa suoritusta.
Pahin virhe tulevassa järjestelmässä on kaupallisten yritysten hylkiminen palveluiden tuottamisessa. Varsinkin vasemmistoliitto jaksaa muistuttaa kapitalistista, joka on aina valmiina viemään sairailta ja köyhiltä yksinhuoltajilta ja muilta vaivaisilta ainakin kymmenen prosenttia vähistä rahoista. Kuitenkin Ruotsin malli kertoo toista: siellä on luotu kilpailuasetelma, jossa julkisesti tuotettu palvelu joutuu kilpailemaan yksityisen kanssa. Paras voittakoon! Raha seuraa potilasta, ruotsalaiset ovat tyytyväisiä ja pääsevät äkkiä hoitoon.
On vähä-älyistä, kuten on sosialismi yleensäkin, että markkinatalouden puhti pyritään siivilöimään pois ihmisiä palvelemasta. Ihme, kun kuitenkin annetaan yksityisen työterveyshuollon riistää asiakkaitaan.
Näen, että tulevaisuudessa hyvinvointialueilla vielä otetaan järki käteen ja hylätään idealistinen toiminta. Haluaisin olla ohjaamassa sairaanhoitoa kaupallisempaan suuntaan.
Risto Pöntinen
yrittäjä, aluevaaliehdokas (kok.), Mikkeli