Mielipide | Heinälahdella ihmetellään

Kiitos Heinälahteen suunnitellun lomakylän uutisoinnista (LS 18.1.). Olen yksi heistä, joita paikalliseksi vastustukseksi kutsutaan. Eikä syyttä.

Tunnemme tämän "Saimaan viimeisen perän", kuten itse lahtea kutsumme, 40-luvulta lähtien. Muutos on ollut valtaisa. Muutaman savun asuttamasta lahdesta on kasvanut kymmenien vaki- ja kesäasuntojen tienoo. Rasitteet näkyvät: veden laatu on säällinen, mutta hiljaksiin etenevä rehevöityminen on fakta, eikä sinilevältä vältytä.

Hiljainen perä tämä ei enää ole. Kyljessä on Puumalaan vievä valtatie, joka on nykyisin jatkuvasti ja raskaasti liikennöity suoni. Täältä ei myöskään valitettavasti löydy Saimaan mahtavia kalliota eikä erämaita, joissa päästä sivilisaatiota pakoon. Heinälahti ja Honkalahti ovat käytännössä taajama-alueita.

Näin ollen me paikan päällä tilannetta seuraavat ihmettelemme, mistä, tai miksi, löytyy se rohkea yrittäjä, joka markkinoi asiakkaalleen lomakylän rauhaa keskellä omakotialuetta. Raharikkaita sijainti ei kiinnostane – luksusta ei suunnitelmien mukaan ole tulossa, eikä paikka sitä tarjoa. Tai jos tarjoaa, kysymys kuuluu, kuinka pitkään: nettiaikaan asiakkaita ei pitkään petetä.

Eksoottisin tarjonta joutsenperheen ja riehuvien kuikkien lisäksi lienemme me vastarannalla olevat kiisket pyykkeinemme ja saunoinemme.

Seutua tuntien todennäköisemmäksi asiakkaaksi näemme viikonlopun viihteellä olevan arjen surujen upottajan, jonka kohokohta on suppilauta, vesijetti, sauna ja hyvät eväät. Tiedä toki, hyvä asiakas, että täältä toiselta puolelta pientä lahteamme saatamme useammankin kiperän ajatuksen lähettää suuntaasi. Tai peräti käydä kerta toisen jälkeen ystävällisesti sanomassa, kuten taisivat kunnasta ehdottaa, että voisitko iloita hiljempaa. Ajaa jettiäsi varovaisemmin. Kunnioittaa kotirauhaamme. Varoa meitä uijia. Voi riemun riemu.

Paljon on muutakin mielessä. Kuullaanko meitä huolessamme, onko tehty riittäviä selvityksiä ympäristövaikutuksista, tulevan yrittäjän taustoista, suunnitelmien kestävyydestä tai riskeistä? Miten arkemme muuttuu, jos metsän sijaan seuraamme lomakylän mökkien avaruuspeililasien heijastusta iltapäivästä myöhäiseen yöhön? Me ja linnut lienemme yhtä innostuneita tulevasta muutoksesta. Ei muuta, kuin päätä seinään, peipposeni.

Mietimme myös, onko juuri niin, että päätökset rakennusoikeuksista tehdään niin hepposin esityksin kuin mikä meille postiluukusta on tipahtanut. Eikö ympäristöviranomaisia kiinnosta? Tai taloudellisista riskeistä vastaavia viranomaisia?

Mietimme, mitä oikeastaan tarkoitetaan naapureiden kuulemisella, ja pelkäämme pahinta. Me, jotka alueen tunnemme, emme valitettavasti näe mitään hyvää nykyisissä suunnitelmissa.

Jos, tai kun, alue parka pitää ottaa tehokäyttöön, toivomme kestävämpää ratkaisua. Kaavoittakaa omakotitontteja alueelle, joka jo käytännössä on täynnä omakotiasutusta. Ja tehkää saman tien pyörätie tänne asti. Anttolan–Puumalantie on oikeasti vaarallinen.

Anu Halvari

Mikkeli

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka