Länsi-Savon toimittaja Markku Parkkonen kertoo ( LS 29.1.) pitävänsä Etelä-Savon maakuntaliiton kehittämisjohtaja Merja Oleniuksen kriittistä suhtautumista kaivostoimintaan outona. Oudompaa on kuitenkin jos puhtaan veden arvoa ei ymmärretä.
Saimaan alueen kaivosvastaisuudessa ei ole kysymys nimbyilystä, vaan elämää ylläpitävien ekosysteemien suojelemisesta. Luontokato on yksi suurimmista ympäristökriisin aiheuttajista. Suomella voi olla rooli kriittisten malmien tuotantoketjussa, mutta ihan joka paikkaan kaivokset eivät sovi.
Ei ole olemassa saastuttamatonta metallimalmikaivosta. Vettä käytetään rikastuksessa prosessivetenä. Raskasmetalleja sisältävät vedet päätyvät rikastushiekka-altaaksi kutsuttuun jätealtaaseen. Veden käytön tarve kasvaa, mitä enemmän malmia rikastetaan. Vettä ei voi kuitenkaan lisätä altaaseen loputtomasti, joten kaivokset laskevat osan rikastusmyrkyistään vesistöihin ympäristöluvan turvin. Myrkkyjen toivotaan laimenevan niiden päätyessä luonnonvesiin. Kaivos tarkoittaisi järven hiljaista kuolemaa.
Suomessa ei ole ensimmäistäkään suljetun kierron kaivosta, joka käsittelisi kaikki myrkyt päästämättä niitä ympäristöön.
Saimaalla on ympäristökatastrofi kaikessa hiljaisuudessa jo nyt. Savonlinnassa 1990-luvulla suljetun Laukunkankaan jätealueen penkoista rikastusmyrkyt ovat valuneet ympäristöön jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Myrkkyjen leviämistä on nopeutettu ojituksilla Sortavalanjärveen ja Särkijäveen. Nyt ne ovat kuolleet. Myrkyt valuvat edelleen puroja pitkin Haukiveteen ja saimaannorppien pesimäalueelle.
Saimaan suolaantuminen pysäyttäisi veden kierron ja vaarantaisi sen yli 30 kalalajia, joista useat ovat uhanalaisia. Eläinten elinehtona on riittävän hyvälaatuinen vesi.
Kalataloustieteen professori Hannu Lehtosen mukaan rikastusmyrkyistä tulee olla huolissaan. Ne voivat aiheuttaa veden suolaantumisen, jolloin syvänteet muuttuvat elottomiksi. Vesi ei enää kierrä normaaliin tapaan. Saimaalla syvänteiden viileät ja hapekkaat vedet ovat erityisesti kesällä välttämättömiä, sillä ilman happea eläimillä ei ole elämää.
Kunnilla ei ole sananvaltaa malminetsintälupien suhteen. Kaivosboomissa malmia etsitään muun muassa Savonlinnassa. Tukes on antanut Finnaust Miningille malminetsinnän jatkoluvan riippumatta kaupungin vastustuksesta.
Savonlinnan kaupunkistrategia perustuu puhtaaseen luontoon, ja Saimaa on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden aielistalle. Nämä eivät ole pikkujuttuja, mutta Savonlinna ei ole pystynyt lupia pysäyttämään.
Kaivoksen vaikutukset olisivat katastrofaaliset puhtaaseen luontoon perustuville elinkeinoille, kiinteistöjen arvolle ja ekosysteemille. On outoa ajatella, että yhdelle toimialalle sallittaisiin tällainen etuoikeus ja että sitä perusteltaisiin ilmastotekona. Olisi myös sangen outoa, jos maakuntaliitto antaisi tämän tapahtua asiaan puuttumatta.
Ei yhden pienen maakunnan tarvitse koko maailmaa pelastaa, mutta on sen asia pitää huolta Euroopan neljänneksi suurimman makeanveden ekosysteemin säilymisestä puhtaana myös tuleville sukupolville.
Miisa Mink
Saimaa ilman kaivoksia -kansanliikkeen perustaja ja yhdistyksen puheenjohtaja.