Katsoin toisen kerran 14.1. esitetyn Perjantaidokkarin vanhusten kotihoidosta. Järkytyin uudelleen, siksi kirjoitan tämän mielipiteen.
Noin kymmenen minuutin video lähihoitajan työpäivästä on karua katsottavaa tämän päivän vanhusten kotihoidosta. Hoitaja kertoo työpäiväänsä sisältyvän jopa 20–30 asiakaskäyntiä! Suuri osa työpäivästä kuluu pitkiin matkoihin. Asiakkaiden ilmeet ja muutamat sanat kertovat pahasta olosta ja yksinäisyydestä, "nythän minä en oo ennee mikkään".
Kotihoidon parantamisesta on puhuttu iät ja ajat, ja tässä on tulos! Mielestäni kenenkään ohjelmassa nähdyn vanhuksen paikka ei ole asua yksin kotona. Onko niin, että heille ei ole mitään muuta vaihtoehtoa? En jaksa uskoa, että täysin liikuntakyvytön vanhus haluaa viettää aikansa yksin sängyssään maaten.
Asia koskettaa itseänikin. Me suuret ikäluokat lähestymme vanhuusikää, ja meitä on paljon! Mihin me joudumme, pelottaa! Ei meillä kaikilla ole lapsia, muita omaisia tai läheisiä, jotka huolehtisivat asioistamme, kun emme enää itse siihen pysty.
Olemme uuden tuntemattoman edessä hoivapalvelujen järjestämisessä. Uudet päättäjät toteuttakoot lupauksensa aikansa alkaessa. Nyt eivät riitä uhopuheet, on ryhdyttävä tehotekoihin ja nimenomaan yhteistyössä kaikki alueet huomioiden! Vanhusten hoidon parantaminen ei saa jäädä muiden asioiden jalkoihin.
Ehdotan, että päättäjät katsoisivat tämän videon yhdessä, noin kymmenen minuuttia. Olenko liian hyväuskoinen, kun arvelen silmien avautuvan karulle totuudelle viimeistään silloin?
Hilkka Niskanen
Mikkeli