Mielipide | Sotahistoriaa vai sotahysteriaa?

Uuno Kailas kirjoitti 1931: "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa. Varjelen, vartija, sitä." Kuudes säkeistö tiivistää sanoman: ”Kaukaa aroilta kohoaa Iivana Julman haamu. Turman henki, se ennustaa, verta on näkevä aamu."

Tuliko mieleen Putin? Jo kymmenisen vuotta aiemmin kupletisti J. Alfred Tanner riimitteli: "Ei Ameriikassa tarvitse kuin painaa nappulaa, niin kaikki pyörät pyörii taikka seisahtaa. Siks Ameriikan kuninkaalla onkin helppo työ, hän istuu vaan sen napin vieress` ja appelsiinii syö." Muistuiko Trump mieleen? Entä se nappi, josta atomisota alkaa?

Aikaa on kulunut sata vuotta ja yhä meidän ulkopolitiikkaa tehdään noiden kahden ikivanhan värssyn varassa. Ehkä mielessä vilahtelevat vielä 40-luvun iskusävelmätkin: "Molotohvin korpit ne pilvistä tippuu, Suomessa liehu ei veripunalippu." Ja niin edelleen. Minä laulatin 70-luvulla peruskoulussa Hectorin Sarjakuvarockia, naisopettaja tuli kyselemään, että mitä varten noita kapinalauluja harjoitellaan? Ankkaa ei saa ivata eikä Roopea varsinkaan. "Ankkalinnan hinnan määrää C.I.A. Hei lue taas Ankkaa, mami."

Suomessa oli aikoinaan Hölmöläisiä. Niiden tupa oli liian pimeä, he kantoivat sinne säkillä valoa, ei valjennut. Viisas Matti (ei Vanhanen) neuvoi suurentamaan ikkunaa. Sitä sahailtiin niin kauan että koko seinä romahti.

Amerikkalaiset kantoivat 20 vuotta Hornetin nokassa demokratiaa Afganistaniin. Nyt sitä olisi vietävä samalla keinolla Ukrainaan. Joidenkin mielestä Suomenkin pitäisi olla siinä mukana. Vaikka on nähty, että etninen separatismi, ryöstötalous tai uskonnollinen fanatismi eivät tottele Horneteja eivätkä edes dollaria.

Taannoisessa tv-ohjelmassa Jari Tervo kehotti meitä häpeämään sotien jälkeistä historiaamme. Mitä oikein pitäisi hävetä? Sitäkö, että jäätiin sodassa toiseksi, ei saatu Aasian rajaa siirretyksi Kannakselle ja ratsastettiin vielä väärällä hevosella?

Enemmän häpeäisin yletöntä lännettymistä ja sitä, että sen mukana amerikanenglantilainen sekasotku on muuttumassa kolmanneksi kotimaiseksi kieleksi. Tämän luulisi kiinnostavan kirjailijaakin. Kansaa, joka menettää kielensä, ei enää ole.

Tervon ohjelma kirvoitti esiin kritiikkiäkin. Minua miellytti eniten viestinnän professori Anu Kantolan kolumni (HS 25.1.), jonka lopussa hän tiivistää: "Se, joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä."

Kun poliitikot puhuvat puolustuspolitiikasta, heitä on usein pyydetty sanomaan "suorat suomet". Sanotaan ne lopuksi. Jos Naton kenraalit alkaisivat istuskella kesä- ja talvileireillään vaikka Karkialammen varuskunnan rantasaunalla, miten se edistäisi Suomen tai Ukrainan rauhan asiaa? Suora vastaus, kiitos.

Kauko Aalto

Mikkeli